Englannin bile-elämän yksi kulmakivi on fancy dress partyt, eli teema- tai naamiaisbileet. Teemat vaihtelevat tutuista Hawaji-bileistä smurffi-bileisiin tai vaikkapa Ken & Barbi -partyihin. Yleisenä ohjenuorana kuitenkin todettakoon, että "tytöt" voivat pukeutua johonkin vaaleanpunaiseen ja nättiin (ja mielellään mahdollisimman paljastavaan) ja "pojat" johonkin miehekkääseen tai poikamaiseen sankariasuun kuten länkkäriksi, yläruumis paljaana olevaksi miekkamieheksi tai vaikkapa mielikuvitukselliseksi "rantaurpoksi", jolla on neonkeltaiset tennissukat ja neonvalopuikkoja teippattuna päähän.
Fancy dresshän on täällä niinkin suosittua, että myös julkkikset, kuninkaalliset yms. pukeutuvat mielellään naamiaisasuihin. Monet varmasti muistavat, kun kuvat prinssi Harrysta pukeutuneena naamiais-natsiunivormuun levisivät ympäri maailmaa.
Omasta mielestäni teema- ja naamiasbileet ovat hauskoja juttuja, ja niistä voi saada kivaa lisäpotkua juhliin. Käsitykseni naamiaismeiningistä sai kuitenkin äkisti aivan absurdin käänteen, kun käväisin kampuksella pidetyillä rokkifestareilla jokin aika sitten.
Fancy dresshän on täällä niinkin suosittua, että myös julkkikset, kuninkaalliset yms. pukeutuvat mielellään naamiaisasuihin. Monet varmasti muistavat, kun kuvat prinssi Harrysta pukeutuneena naamiais-natsiunivormuun levisivät ympäri maailmaa.
Omasta mielestäni teema- ja naamiasbileet ovat hauskoja juttuja, ja niistä voi saada kivaa lisäpotkua juhliin. Käsitykseni naamiaismeiningistä sai kuitenkin äkisti aivan absurdin käänteen, kun käväisin kampuksella pidetyillä rokkifestareilla jokin aika sitten.
Meno oli melkein kuin Korson Ankkarockissa eli humalaisia teinejä kiljui ympärillä ja toiset makailivat nurmikolla oluen väsyttämänä. Paikalla oli yksi isohko lava, jolla joku harrastelijabändi veivasi kovaäänistä rokkia, ympärillä huvipuistolaitteet viuhtoivat ilmaa. Koko festarialue oli tölkkien ja pikaruoan tähteiden peittämä. Mikä menosta teki sitten niin epäilyttävää?
Koska kyseessä oli festarit (= "rokkiteemabileet"), niin paikalle tultiin tietysti naamiaisasuissa, eli monet olivat pukeutuneet rokkitähdiksi, hipeiksi ja bändifaneiksi. Toisilla oli päässään isot mustat aurinkolasit ja pitkätukkaperuukki sekä yllään muotiketjun "bändi-t-paita". Toisilla oli naamiaispukukaupasta ostetut "hippivaatteet" rauhanmerkkilogoineen. Kaikkein järisyttävintä oli nähdä, että joillain extremejuhlijoilla oli naamat sotkettu mustalla tussilla. Tämän en keksinyt tarkoittavan mitään muuta kuin sitä, että kun ollaan festareilla ja lavan edessä on mutaista tms., niin siinä saattaa tulla "likaiseksi".
Mutta siis hei, itse olin aina uskonut siihen, että Rock and Roll on oikeasti olemassa. Siitäkin huolimatta, että ymmärrän identiteettien olevan tietyntyyppisiä naamiaisasuja, niin pukeutua Briteissä naamiais-rokkariksi tuntuu ajatuksena hiukan samalta kuin lääkäribileet terveysaseman pikkujouluissa tai mafia-bileet italialaisen mafiasuvun häissä. Ehkäpä kulttuuri täällä Loughboroughssa flip-flop sandaalien ja verkkarihousujen keskellä on vain hiukan erilaista kuin muualla Englannissa?
Okei, tiedän, onhan meilläkin Vappu ja "Saunan takana tavataan" -t-paitoja, mutta silti tuntuu siltä, että suomalaisilla on vielä piitkä matka tähän pahasti kaupalliseksi ja pinnalliseksi vinksahtaneeseen brittibilekulttuuriin. Vai miltä tuntuisi nähdä 50 neonvihreään Borat-uimapukuun pukeutunutta valtsikalaista Uudella ylioppilastalolla joka perjantai?
PS: jälkihuomiona haluan lisätä tähän analyysiin, että sikäli kuin rock and roll -kulttuuri voidaan ymmärtää myös (mainonnan avulla rakennetuksi) 'lifestyleksi', nuoret britit ovatkin ehkä imitoidessaan tätä kulttuuria huomattavasti vähemmän johdateltavissa kuin oikea rokkari tai wannabe sellainen.
Mutta siis hei, itse olin aina uskonut siihen, että Rock and Roll on oikeasti olemassa. Siitäkin huolimatta, että ymmärrän identiteettien olevan tietyntyyppisiä naamiaisasuja, niin pukeutua Briteissä naamiais-rokkariksi tuntuu ajatuksena hiukan samalta kuin lääkäribileet terveysaseman pikkujouluissa tai mafia-bileet italialaisen mafiasuvun häissä. Ehkäpä kulttuuri täällä Loughboroughssa flip-flop sandaalien ja verkkarihousujen keskellä on vain hiukan erilaista kuin muualla Englannissa?
Okei, tiedän, onhan meilläkin Vappu ja "Saunan takana tavataan" -t-paitoja, mutta silti tuntuu siltä, että suomalaisilla on vielä piitkä matka tähän pahasti kaupalliseksi ja pinnalliseksi vinksahtaneeseen brittibilekulttuuriin. Vai miltä tuntuisi nähdä 50 neonvihreään Borat-uimapukuun pukeutunutta valtsikalaista Uudella ylioppilastalolla joka perjantai?
PS: jälkihuomiona haluan lisätä tähän analyysiin, että sikäli kuin rock and roll -kulttuuri voidaan ymmärtää myös (mainonnan avulla rakennetuksi) 'lifestyleksi', nuoret britit ovatkin ehkä imitoidessaan tätä kulttuuria huomattavasti vähemmän johdateltavissa kuin oikea rokkari tai wannabe sellainen.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti