Vaihdossa Englannissa

So long, England!

2008-06-12T11:41:00.003+01:00

Huomenna perjantaina päättyy tämä Erasmus-vuosi. Muutaman tunnin päästä on viimeinen koe, sen jälkeen on tarkoitus suunnata keskustaan ja jättää hyvästit kavereille.

Eilen olisin ollut jo ihan valmis lähtemään, olin niin kyllästynyt kokeisiin ja odotteluun, tänään tuntuu, että olisi vielä miljoona asiaa jota pitäisi tehdä. Eilen illalla kävimme juomassa viimeiset oluet kantapubissamme Paget Armssissa kahden naapurini itävaltalaisten Christophin ja Philipin kanssa. En osaa edes kuvitella kuinka monta olutta olemme tuossa paikassa juoneet!

Mutta nyt ei ole vielä loppusanojen aika. Matkaa on vielä pieni tilkka jäljellä, joten nyt ei muuta kuin viimeisen kerran Loughborough-Erasmus-fiilis päälle!

Huomenna nähdään!

Takaisin kotona

2008-06-11T18:11:00.010+01:00

Olen ollut nyt parisen viikkoa Suomessa. Ja kotiutunut aika hyvin (ainakin otsikosta päätellen, loppuvaiheessa vaihtoa en puhunut kodista vaan Suomesta, koti oli ehtinyt muodostua Englantiin). Mitä nyt alussa oli vähän sellainen tumpelo olo kun tunki pankkikorttia väärään aukkoon eikä muistanut että Alko menee kahdeksalta kiinni kun sopi ystävän kanssa viinipullon ostosta.

Ensimmäisiä sanoja joita tuli mieleen kun katseli helsinkiläistä katukuvaa oli ainakin vaaleus.

Monikulttuurisuus on täältä kyllä vielä kaukana, niin homogeeninen on Suomessa asuvien joukko, ja erityisesti yliopistoon näyttäisi valikoituvan vielä vähemmän keitään muita kuin supisuomalaisia nuoria. Muistan Tampereelta yhden luennon jolla käsiteltiin rasismia. Tuntui ehkä vähän ironiselta jauhaa siitä kuinka "rasismi on suomalaisille äidinmaidossa tullut" kun ainoat viittaukset Suomen ulkopuoliseen elämään olivat luennoitsijan etninen kolttu ja jokusen kuuntelijan rastatukka.

Nyt kun olen tarttunut taas suomalaisiin sanoma- ja aikakauslehtiin ja katsonut vähän telkkariakin, en ole voinut olla huomaamatta (ja siis tässä mainitsematta) lukuisia korvaan ja silmään tarttuvia rasistisia sarjakuviin ja uutisiin piilotettuja "vitsejä" ja ilmauksia. Ihmekös tuo kun koko toimittajakuntaan ei varmasti mahdu kovin montaa monikulttuurisen taustan omaavaa henkilöä. Englannissa samanlaisiin vahinkoihin ei olisi voinut kuvitellakaan törmäävän. Koko vuoden kestävä "race" and ethnic identity-kurssi on siis tehnyt tehtävänsä, näitä silmälaseja on enää vaikea riisua pois päästä.

Englantia kohtaan tulee vielä välillä kovia ikävänaaltoja, varsinkin jos on juonut pari siideriä. Tampereelle vaihtoraportin kirjoittamisesta ei tullut vielä yhtään mitään kun tuli ihan kamala olo: "menikö se jo!" Toisaalta mieli juoksee jo uusissa suunnitelmissa, niin se vaan menee.

En malttaisi millään päästää irti blogistamme mutta omalta osaltani se on nyt tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti keksin pian uuden tekosyyn jatkaa tätä mahtavaa harrastusta. Kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos rohkeimmille kommenteista. Hyvää kesää ja nähdään pian kaikki loputkin tutut kun Petro tulee!

Viimeinen viikko

2008-06-09T16:11:00.002+01:00

Kesä on viimein palannut Loughboroughon muutaman viileän viikon jälkeen, vaikka kämppikseni manaakin joka päivä sadetta. Sadetta hän toivoo siksi, että se pitäisi takapihalla lisärakennusta hääräävät työmiehet poissa ja hän voisi lukea rauhassa kokeita varten. Nyt on toinen koeviikko, ja minulla oli tänään ensimmäinen kolmesta kokeesta. Perjantaina on sitten lähtö.

Viime päivinä olen itsekin keskittynyt hieman enemmän koulukirjoihin, minkä nyt on jalkapallon EM-kisoilta ja muilta huvituksilta ehtinyt. Merkillinen huomio jalkapalloon liittyen on, että täällä jalkapallon kuningasmaassa EM-kisat eivät näytä kiinnostavan juuri ketään muuta kuin kourallista vaihtareita. Pubit ja baarit ovat tyhjillään, ja sporttibaarissakin katsottiin formuloita, kun isäntämaa Itävalta kohtasi Kroatian. Päällimmäinen syy on tietysti se, että Englanti ei ole itse mukana. En malttanut olla kysymättä asiasta tänään parturilla, ja vaikka parturi myönsikin katsovansa jalkapalloa melko harvoin, oli Englannin tippuminen kisoista hänen mielestään "disgusting". Syitä etsittiin niin entisestä päävalmentajasta kuin enemmän roskalehtien sivuilla kuin kentällä viihtyvistä tähtipelaajista. Lohdutukseksi kerroin, että Suomi ei ole ollut koskaan kisoissa, ja häneltä pääsi melkoinen nauru.

Sunnuntaina vaihtariporukkaa ei päästetty sisään baariin ottelua katsomaan, vaan kaikilta vaadittiin passeja (siis mikään muu henkilöllisyystodistus ei käynyt!). On vaikea arvuutella, mistä syrjintä johtui. Onneksi saksalaiset kokosivat kampukselle isänmaallishenkisen kisakatsomon Saksan avauspeliä varten. Itse olin kuitenkin tylsistyä jo ennen aikojaan, kun Saksan voitto Puolasta oli niin itsestäänselvää.

Tämän viikon aikana ei ehdi enää kummia. Kokosimme parin itävaltalaisen kanssa jonkinmoista "bucket"-listaa, mutta asioita oli oikeastaan melko vaikea löytää. Olo on nyt jotenkin niin tyhjä, ettei enää tiedä, miksi tänne alunperin edes lähti. Päätimme kokoontua syömään vielä yhdet englantilaiset aamiaiset.

Nyt täytyy alkaa kertaamaan huomisen koetta varten. Täällä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja betonimylly jauhaa takapihalla.

Ilmainen pizza

2008-06-03T21:14:00.006+01:00

Täällä Loughboroughssa on hyvät mahdollisuudet saada ilmaista pizzaa. Keksin ainakin kolme tapaa.

Viereinen kantapubini Paget Arm jakaa joka tiistai ja torstai asiakkailleen uunituoretta pizzaa ilmaiseksi klo 19-20. Pizzat ovat tosi tosi rasvaisia ja juustoisia, mutta epäilemättä kaupungin parhaita.

Toinen mahdollisuus ilmaisen pizzan jahtaajille on italialaisravintola Bar Europa. Se on oikeastaan pienehkö yökerho, joka on erityisesti vaihtareiden suosiossa. Baarilla ei ole muuta tekemistä Italian kanssa kuin sen omistaja, Gino, pieni ja kiivasluonteinen italialaismies, ja pizza, jota Gino leipoo joka tiistai ja jakaa ilmaiseksi asiakkailleen eli lähinnä meille vaihtareille. Kannattaa käydä, kerrassaan herkullista!

Kolmas tapa hankkia ilmainen lätty onkin jo hieman haastavampi. Paikallislehti Loughborough Echon ilmaisliite Trader's Xtra järjestää viikottain "Easy Pizza" -kilpailun. kilpailun voittaa se onnekas, joka löytää oman pärstänsä ympyröitynä lehden ensimmäisellä aukemalla komeilevasta kuvasta. Kuvat otetaan kuulemma Loughboroughn keskustorilla eli Market Placella. Sinne vain hengailemaan ilmaisen pizzan toivossa!

Ai niin ja hei! Joka pizzeriasta saa aina yhden ilmaisen pizzan yhtä ostettua kohtaan.

Party, party

2008-05-30T18:44:00.006+01:00

Tänään se päivä sitten koitti, että vaihtoa on jäljellä enää tasan kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä perjantaina olen matkalla takaisin Suomeen. Ajatus saa olon ihan hölmistyneeksi. Kurkkua kuristaa, kun miettii, mitä tässä oikein on tapahtunut, olenko tosiaan ollut täällä jo yhdeksän kuukautta? Samana päivänä kun palaan takaisin täyttyy tasan kuusi kuukautta yhteen menoon pois Suomesta. Siitä tulee ylpeä olo.

Meininki täällä on ollut viimeviikkoina taas jotakuinkin samanlaista kuin viime jouluna ennen kokeita. Kokeet alkavat ensi maanantaina ja kaikki, useat vaihtarit mukaanlukien, lukevat kuin hullut. Ainakin kämppikseni, joka lähtee joka aamu kuudelta kirjastoon, palaa iltapäivällä kotiin ja lähtee sitten takaisin kirjastoon illaksi. Huh. Moiseen minusta ei olisi ikinä. En edes pääsykokeiden aikaan kyennyt lukemaan yli neljää tuntia päivässä.

Kaikki vaihtarit eivät kuitenkaan ole istuneet nenä kiinni kirjassa, ja monet ottavat kokeet nyt paljon rennommin kuin viimeksi. Muun muassa viime viikonloppuna käytiin olutfestareilla Lincolnissa, lähistöllä sijaitsevassa kliseisen enlgantilaisessa pikkukaupungissa (kuvia edellisessä jutussa). Reissu oli tosi hauska, vaikka itse festarit olivatkin pienoinen pettymys. En tiedä tarkalleen, mitä olin odottanut, mutta uutuudenkiiltävään ja hengettömään Community Halliin rakennettu festivaali muistutti enemmän jotain olutkonferenssia kuin sulkahattuisten saksalaisten hilpeitä kaljahippoja. Oluen juonti on täällä vakavaa puuhaa. No, ei se menoa haitannut. Paikalla oli alejen lisäksi myös kelpo siiderivalikoima, joista vahvimpien alkoholipitoisuus hipoi yhdeksää prosenttia.

Viime päivinä olemme yrittäneet elvyttää nyt jo pahasti väsähtänyttä erasmus-henkeä. Eilen sain todella rohkaisevan viestin eräältä viimesyksyiseltä belgialaiselta vaihtarilta, kun pyysin häntä päivittämään videoita viime syksynä perustamamme Facebook-ryhmän seinälle. Ex-vaihtari vastasi pitkästi ja hartaasti lyhyehköön viestiini, vaikkemme olleet mitään bestiksiä, kehoitti juhlimaan niin paljon kuin mahdollista ja sanoi, että varmasti kun palaan Suomeen ymmärrän, että tämä on ollut yksi opiskeluaikani, ellei koko elämäni, parhaista kokemuksista.

Kaiken tämän haikeuden keskellä tulin viestistä todella iloiseksi. Ne muutamat ihmiset, jotka olen oppinut tuntemaan tosi hyvin, ovat nyt tulleet paljon lähemmäksi toisiaan. Kaikki haluavat lopun sujuvan täydellisesti, eikä ketään kiinnosta enää esittää mitään muuta kuin sitä mitä oikeasti on, erasmus-opiskelijaa. Joistain vaihtareista tuntuu varmasti vain helpommalta irtaantua muista, hukuttautua koulutöihin ja sitten suhahtaa takaisin kotiin muutamassa tunnissa. No, itse aion nyt ainakin unohtaa Suomen vielä pariksi viikoksi, olen muutenkin uhrannut sille aivan liikaa ajatuksia, ja repiä ilon irti siitä mitä on jäljellä!

Lincoln & Olutfestivaalit

2008-05-30T18:19:00.016+01:00

Näkymä Lincolnin keskustasta

Riina ja Maria

Christoph selittää, Maria kuuntelee ja Veli-Matti keskittyy.

Maistelut ovat päässeet hyvään vauhtiin. Taustalla siideri-perry-piste.

Koko päiväretki-poppoo: Alexandro, Maria, Veli-Matti, Christoph, Jan, Riina, Petro, Philip

Rock and Roll is dead?

2008-05-28T13:58:00.003+01:00

Englannin bile-elämän yksi kulmakivi on fancy dress partyt, eli teema- tai naamiaisbileet. Teemat vaihtelevat tutuista Hawaji-bileistä smurffi-bileisiin tai vaikkapa Ken & Barbi -partyihin. Yleisenä ohjenuorana kuitenkin todettakoon, että "tytöt" voivat pukeutua johonkin vaaleanpunaiseen ja nättiin (ja mielellään mahdollisimman paljastavaan) ja "pojat" johonkin miehekkääseen tai poikamaiseen sankariasuun kuten länkkäriksi, yläruumis paljaana olevaksi miekkamieheksi tai vaikkapa mielikuvitukselliseksi "rantaurpoksi", jolla on neonkeltaiset tennissukat ja neonvalopuikkoja teippattuna päähän.

Fancy dresshän on täällä niinkin suosittua, että myös julkkikset, kuninkaalliset yms. pukeutuvat mielellään naamiaisasuihin. Monet varmasti muistavat, kun kuvat prinssi Harrysta pukeutuneena naamiais-natsiunivormuun levisivät ympäri maailmaa.

Omasta mielestäni teema- ja naamiasbileet ovat hauskoja juttuja, ja niistä voi saada kivaa lisäpotkua juhliin. Käsitykseni naamiaismeiningistä sai kuitenkin äkisti aivan absurdin käänteen, kun käväisin kampuksella pidetyillä rokkifestareilla jokin aika sitten.

Meno oli melkein kuin Korson Ankkarockissa eli humalaisia teinejä kiljui ympärillä ja toiset makailivat nurmikolla oluen väsyttämänä. Paikalla oli yksi isohko lava, jolla joku harrastelijabändi veivasi kovaäänistä rokkia, ympärillä huvipuistolaitteet viuhtoivat ilmaa. Koko festarialue oli tölkkien ja pikaruoan tähteiden peittämä. Mikä menosta teki sitten niin epäilyttävää?

Koska kyseessä oli festarit (= "rokkiteemabileet"), niin paikalle tultiin tietysti naamiaisasuissa, eli monet olivat pukeutuneet rokkitähdiksi, hipeiksi ja bändifaneiksi. Toisilla oli päässään isot mustat aurinkolasit ja pitkätukkaperuukki sekä yllään muotiketjun "bändi-t-paita". Toisilla oli naamiaispukukaupasta ostetut "hippivaatteet" rauhanmerkkilogoineen. Kaikkein järisyttävintä oli nähdä, että joillain extremejuhlijoilla oli naamat sotkettu mustalla tussilla. Tämän en keksinyt tarkoittavan mitään muuta kuin sitä, että kun ollaan festareilla ja lavan edessä on mutaista tms., niin siinä saattaa tulla "likaiseksi".

Mutta siis hei, itse olin aina uskonut siihen, että Rock and Roll on oikeasti olemassa. Siitäkin huolimatta, että ymmärrän identiteettien olevan tietyntyyppisiä naamiaisasuja, niin pukeutua Briteissä naamiais-rokkariksi tuntuu ajatuksena hiukan samalta kuin lääkäribileet terveysaseman pikkujouluissa tai mafia-bileet italialaisen mafiasuvun häissä. Ehkäpä kulttuuri täällä Loughboroughssa flip-flop sandaalien ja verkkarihousujen keskellä on vain hiukan erilaista kuin muualla Englannissa?

Okei, tiedän, onhan meilläkin Vappu ja "Saunan takana tavataan" -t-paitoja, mutta silti tuntuu siltä, että suomalaisilla on vielä piitkä matka tähän pahasti kaupalliseksi ja pinnalliseksi vinksahtaneeseen brittibilekulttuuriin. Vai miltä tuntuisi nähdä 50 neonvihreään Borat-uimapukuun pukeutunutta valtsikalaista Uudella ylioppilastalolla joka perjantai?

PS: jälkihuomiona haluan lisätä tähän analyysiin, että sikäli kuin rock and roll -kulttuuri voidaan ymmärtää myös (mainonnan avulla rakennetuksi) 'lifestyleksi', nuoret britit ovatkin ehkä imitoidessaan tätä kulttuuria huomattavasti vähemmän johdateltavissa kuin oikea rokkari tai wannabe sellainen.

Viimeinen viikko

2008-05-19T11:06:00.024+01:00

Uskomatonta kirjoittaa tämä, mutta vaihto lähenee nyt loppuaan. Enpä tuota ole ehtinyt oikein ajatellakaan kun on vielä kaksi koettakin rutistettavana. Lähden siis siskon ylioppilasjuhliin tasan viikon päästä maanantaina ja takaisin en enää tulekaan. Petro tulee perästä kesäkuun puolivälissä omien kokeidensa jälkeen.

Tunnelmat? No, kovin haikeat tietenkin. Ihan hullua että koko juttu vaan katkeaa yhteen kolmen tunnin lentomatkaan. Olisi kovin helppo jäädä vain lillumaan tänne ulkomaille, nyt ymmärrän hyvin niitä jotka myös jäävät tai lähtevät pian paluunsa jälkeen uudestaan.

Englantiin ehti varmasti muodostua erityinen side, eikä sillä taida olla ylipäänsä väliä minne menee. Huonot ja hyvät puolensa joka paikassa, varsinkin jos viettää jossain vähän pidemmän aikaa. Välillä ehti heittää kaikki haaveet roskakoriin ja vain jäädä odottamaan ajankulumista, välillä ne taas kaivettiin sieltä takaisin ja kaikki tuntui niin paljon paremmalta kuin Suomessa. Kokosin tähän listan hyvistä ja vaikeista asioista vaihtoon liittyen.

Hyviä asioita, mitä vaihto-opiskelusta (Englannissa) voi saada:

1. IHANAA olla ylipäänsä poissa kotoa, poissa Suomesta, mitä pidempään, sitä parempi, ihan sama missä olet ja onko hauskaa vai ei

2. kieli. Saa puhua, lukea, kuulla ja kirjoittaa englantia, vaikka kielioppi ei juurikaan kohenisi niin ainakin sanavarasto laajenee rutkasti. Englanninkielisen tekstin lukemista ei enää edes ajattele

3. perspektiivi omiin opintoihin on laajentunut niiiiiin paljon, ihan mistä tahansa lähdet loppututkintoa tekemään niin koko akateeminen maailma on ihan eri tavalla auki

4. ymmärrät että maailmassa on paljon ihmisiä, ja että "at the end of the day" kaikki pitävät sitä omaa kieltään, maataan ja kulttuuriaan kaikkein parhaana, ihan samalla tavalla kuin sinäkin

Vaikeita asioita, mitä vaihdossa (ainakin Englannissa ja Kentin yliopistossa) voi kohdata:

1. Ihmisiin tutustuminen: asia, johon liittyy myös eniten odotuksia. Valitettavasti totuus ei aina ole yhtä mielikuvan kanssa, jossa kymmenet uudet ystävät eri maista kokkaavaat yhdessä iloiten joka ilta. Ihmiset ystävystyvät hyvin pitkälle kansallisuuksien mukaan, samaa kieltä puhuvia on vähän vaikea alkaa välttelemäänkään :) (jotkut kyllä järjestelmällisesti yrittivät heti alusta alkaen). Lisäksi eri kansallisuudet ystävystyvät kulttuuripiirteidensä mukaisesti: italialaiset espanjalaisiin, suomalaiset saksalaisiin jne. eli se siitä "eri" kulttuureihin tutustumisesta. Toki poikkeuksia löytyy, mutta siihen vaaditaan todellista halua ja yritteliäisyyttä ylittää konventiot. Britteihin (tai ylipäänsä natiiveihin) tutustumista ei tarvitse edes mainita. No joo, tietenkin olen hurjan iloinen niistä ystävistä ja kavereista keitä täältä onnistuin saamaan, kansallisuuteen katsomatta.

2. Jos on 25-vuotias, voi olla ajoittain aika vaikeaa yrittää sopeutua 18-22-vuotiaiden joukkoon. Postgraduate-statuksen alla vaihtoon lähteminen voi olla fiksumpaa vähän "vanhempana". Tosin silloin jäät todennäköisesti ulkopuolelle kaikesta siitä sekoilusta ja hauskanpidosta joka perinteiseen Erasmus-meininkiin kuuluu.

3. Kolmatta kohtaa en enää keksikään, tuulen, sateen ja pimeydenkin korvasi aikainen kevät ja toukokuinen helleaalto. Hyvät puolet taitavat silti voittaa huonot puolet :)

Seuraavan kerran kirjoittelen loppukuulumiset sitten Suomesta käsin!

Korkeakulutuskulttuuria

2008-05-15T13:00:00.027+01:00

Nyt kesän tullessa olen havahtunut siihen miten todella vauhdikasta kulutus tässä maassa on (tai ylipäänsä maailmassa). Tavararekat kiitävät ristiin rastiin tätä kaupunkeja täyteen ahdettua suhteellisen pientä plänttiä, lentokoneet viuhuvat pään yli ja loputtomien talorivien jokaisessa pihassa seisoo auto. No, onhan täällä ihmisiäkin, ja siten myös työpaikkoja, kymmenille miljoonille ihmisille vessavahdin hommasta it-pukupakkotyöhön.

Britit kuluttavat häpeilemättömästi. Ketään ei näytä yhtään ahdistavan se että päällä on upouusilta näyttävät vaatteet ja niiden päällä kasa koruja, aurinkolaseja, vöitä ja muita viimeisimpien trendien mukaisia asusteita. Tuntuu että kaikki elämän tilanteet on onnistuttu materialisoimaan, siis ainakin jos erehtyy ostamaan bussimatkalle matkalukemiseksi jonkun brittiläisistä nuorille naisille suunnatuista aikakauslehdistä.

Silti vihreä buumi on korkeimmillaan ja jokainen vaateketju vakuuttaa eettisyyttään (jopa halpahalpaketju Primark), yliopistolla ei muuta kahvia myydäkään kuin Reilun Kaupan, ruokakaupat jakavat ilmaiseksi ekokasseja ja kaikilla suurimmilla vaateketjuilla on oma Reilun Kaupan tai luomupuuvilla-valikoimansa. H&M Magazine olikin julkaissut osuvan jutun (Who Cares?) ristiriidasta viimeisimmässä numerossaan (haastateltavana mm. sosiaalipsykologi :)), suosittelen lukemista sillä johtopäätös ei ollut suinkaan toivoton!

Me vaihtarit kulutamme myös. Kukapa suostuisi lähtemään täältä kotiin ilman ainakin yksiä Lontoosta ostettuja kenkiä ja muutamaa vaatekappaletta joiden niskalapussa lukee Topshop tai Jane Norman. Kaikkein kapinallisimmatkin ovat hankkineet itselleen matkamuistoksi ainakin oman yliopiston logolla varustetun hupparin (niitä muuten käytetään täällä ihan yleisesti). Ja sitten on tietenkin matkustelu, halpalentopyrähtelyt ympäri Eurooppaa ja päiväretket Brittein saarilla. Mentaliteetti näin suomalaisenakin on se, että okei, nyt reissataan kun kerrankin ollaan vähän lähempänä kaikkea. Vähemmänhän se luontoa kuluttaa kun täältä lentää. Nyt pitää mennä ja nähdä, vähän niin kuin varastoon. Jokaisen (ainakin länsimaisen) ihmisen perusoikeuksiinhan kuuluu käydä ainakin vähintään kymmenessä eri maassa, mielellään parilla eri mantereellakin.

Viime viikonloppuna olimme juhlistamassa 5-vuotista seurusteluamme Brightonissa. Sieltä tämä kulutusshokki taisi saada alkunsa. Minulle oli kerrottu että Brighton on boheemi kaupunki täynnä hippejä. Mutta mitä ihmettä, järkyttävän paljon englantilaisia turisteja viimeisimmän muodin mukaisissa kesävarusteissa. Terasseistaan, pelihalleistaan ja bile-elämästään tuttu rantakaupunki sai minussa ainakin aikaan oudon tyhjyyden tunteen. "Tämäkö on se lomataivas, tästäkö minun pitäisi nauttia!". Onneksi löysimme matkan varrelta suloisen antiikkipikkukylän Ryen ja upean hienohiekkaisen Camber-beachin jonka vedenrajassa kävellessä meren ääntä kuunnellessa teki mieli ottaa tanssiaskelia! Jos joku on joskus väittänyt että Suomi on pikku-Amerikka niin ei, kyllä sen on Englanti.

Eka tentti

2008-05-07T17:47:00.040+01:00

Tein tänään ensimmäisen kokeeni. Kahdessa tunnissa vastataan kahteen kysymykseen ja aiheet annetaan etukäteen. Lisäksi bongasin tenttisäännöistä ohjeen että jos aika sattuu loppumaan kesken, niin paperille tulee lyhyesti havainnollistaa mitä olisi vastauksessa käsitellyt jos aikaa olisi ollut enemmän! Haasteellisinta taitaa olla se että muistaa raahautua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, jokaisella kun on vain yksi yritys ja yli puolet kaikista tämän lukuvuoden opintopisteistäni on näistä kokeista kiinni!

Kaikki, ainakin 12 000 undergraduate-opiskelijaa, tekevät kokeet samaan aikaan tämän periodin aikana. Todellista liukuhihna-kulttuuria, eka kokeeni oli seminaarihuoneessa mutta neljä seuraavaa teen urheiluhallissa. Jokaisella on salissa oma paikka student id-kortista löytyvän examination-numeron perusteella, omaa nimeä ei siis kirjoiteta missään vaiheessa mihinkään ja vastauspaperit jätetään pöydälle.

Täällä koetilannetta valvotaan tarkemmin kuin Helsingin yliopiston pääsykokeissa, ensinnäkään luokkaan ei saa ottaa mitään muuta kuin kynätarvikkeet, opiskelijakortin ja hiilihapotonta vettä läpinäkyvässä pullossa (mitäköhän hiilihapot voivat tehdä?). Laukkuja tai kasseja ei saa tuoda koko taloon vaan ne pitää jättää ulkopuolelle tuotuihin varastoihin. Lisäksi valvojat kiertelevät koko ajan tenttijöiden välissä kurkistelemassa.

Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä on juhlaa palata sitten aikanaan suomalaiseen yliopistoon. Opetuksen sisällössä ei siis täällä ole mitään vikaa, päinvastoin, kurssit ovat olleet ihan huippumielenkiintoisia ja hyödyllisiä ja opettajat ihan mahtavia. Pidemmän päälle on silti aika tylsää kun kaikki kurssit menevät saman kaavan mukaan. Olo on siis tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kuin lukion koeviikolla tai ylioppilaskirjoituksissaa..

Monikulttuurisuusmarkkinat

2008-05-06T00:12:00.023+01:00

Viime viikolla täällä Loughborough'n yliopistossa järjestettiin International Day, joka on International students -järjestön järjestämä messutapahtuma. Se on yliopiston suurin tapahtuma, mikä ei ole ihme kun ottaa huomioon että joka kolmas yliopiston 17 500 opiskelijasta on ulkomaalainen.

Tänäkin vuonna festivaali keräsi yli 40 maata esittelemään omaa kulttuuriaan. Myös me suomalaiset olimme mukana. Aamulla valmisteluissa tuijotimme hämmentyneinä intialaisten, turkkilaisten, kreikkalaisten, nigerialaisten, kiinalaisten ja monien muiden ympärillä hääräilevien valmisteluja oman Suomi-kojumme takaa. Kaikilla näytti olevan paljon ilmaista ruokaa, olutta, esitteitä, musiikkilaitteita, kansallispukuja ja ties mitä. Mm. intialaiset olivat muuntaneet kojustaan keittiön ja tarjolla oli iso kattaus curry-ruokia ja parikymmentä laatikkoa olutta.

Monet kansallisuudet, kuten intialaiset, pakistanilaiset ja kiinalaiset, ovat tietysti valtavan suuria vähemmistöjä Britanniassa, ja heitä yhdistää täällä yliopistossa omat järjestöt ja klubit, joissa voi hengailla samanmaalaisten kanssa ja puhua omaa kieltä.

Meidän budjettimme ei antanut periksi tilata 20 lavaa Karhua, ja suomalaisia on muutenkin täällä melko niukasti (7 opiskelijaa), siksi tyydyimme tarjoamaan salmiakkia ja oululaisen Susannan leipomia karjalanpiirakoita. Esillä oli myös Suomen metsäteollisuudesta kertova kirja (!) sekä kokoamani kansio Suomen kesästä. Ihastuksensekaista hämmästystä herätti erityisesti kansion kuva bikiniasuisista tytöistä Raumanmeren juhannusfestivaaleilla.

Messut vetivät runsaasti väkeä, ja iltapäivänmittaan ruoat ja juomat oli rohmuttu loppuun. Toisessa salissa tanssiesitykset olivat päässeet vauhtiin, ja messutilassa kansalliskaapuihin sonnustautuneet ihmiset parveilivat olutpullo kourassaan. Vastapäätä pöytäämme ollut intialaisten keittiö oli korjattu pois jo aikaa sitten.

Kun useat maat halusivat melko yllätyksettömästi esitellä juuri niitä asioita, joista ovat jo tunnettuja (intialaiset ruokaa ja sharejaan, kreikkalaiset Zorba-tanssia, meksikolaiset sombreroja, saksalaiset oluita jne.), niin hauskalla tavalla myös brittiläinen kulttuuri oli tunkeutunut mukaan festivaaleille. Ensinnäkin koko päivän slogan "A day where the world meets" oli aika teennäisen brittiläinen. Toiseksi en osaa kuvitella toista maata, jossa olutta juodaan koulun tapahtumissa avoimesti. Kolmanneksi pisti silmään peittelemätön promoaminen. Kaikki halusivat markkinoida omaa maataan parhaana paikkana maailmassa ja monet jakoivat kalliinnäköisiä flyereitä ja lahjapaketteja, joissa saattoi olla vaikkapa keksipaketti ja nippu esitteitä Koraanista tai Singaporen armeijasta.

Päivän lopuksi kansainvälisten opiskelijoiden järjestön puheenjohtaja sekä ylioppilaskunnan hallituksen kansaivälisten asioiden vastaava saapuivat paikalle iltapukuihin pukeutuneina ja valokuvauttivat itsensä jokaisen kojun edessä. Minullekin nämä diplomaatinalut kertoivat arvostavansa suuresti tekemäämme työtä "Loughboroughn monikulttuurisen opiskelijaelämyksen sataprosenttiseksi onnistumiseksi". Hymyilin iloisesti kameralle ja kättelin edustajat. Päivä oli kokonaisuudessaan kaikenkaikkiaan oikein hauska, ja mikä tärkeintä, kaikki vaikuttivat äärimmäisen tyytyväisiltä festivaaleihin ja omaan panokseensa Loughborough'n yliopiston monikulttuurisen opiskelijaelämyksen satapr...

Hyvää vappua!

2008-04-29T21:03:00.009+01:00

...ja terveiset Lontoon Hampstead Heathin vappupiknikiltä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ruokaa ja juomaa riitti yllinkyllin. Paikalla oli ainakin pari sataa suomalaista ja suomi-pulputuksen keskellä fiilis oli hassun kotoinen. Metropolista muistuttivat vain viherkeitaan yli liitelevät lentokoneet ja Marks & Spencerin muovikassit.

Taas reissuun!

2008-04-25T12:51:00.013+01:00

Wuhuu, huomisen Lontoo-sään kohdalla keikistelee pyöreä kirkkaankeltainen aurinko ja asteiksi luvattu komeat 19! Me suuntaamme lauantai-aamuna kohti Lontoon Hampstead Heathin Parliament Hilliä Lontoon suomalaisten yhdistyksen järjestämälle vappupiknikille. Harmi vaan että ei käynyt mielessä pakata ylioppilaslakkia mukaan viimejouluisella Suomen reissulla. Mukaan lähtee silti ainakin kuohuviinipullo, perunasalaattia ja ripaus suomalaista hullua kevätmieltä.

Lontoosta suuntaamme illalla Canterburyyn, ja maanantaina taas takaisin tänne Loughboroughun.

Kävimme Lontoossa jo tämän viikon alussa. Petron ystävät järjestivät osallistumisen esittelykierrokselle Parliament Housessa, ja minä lähdin mukaan tietenkin. Aamulla muiden hikoillessa kauluspaidoissaan esittelykierroksella englantilaisten eduskuntatalossa sain rauhassa tutustua Tate Modernin mieltä avartaviin kokoelmiin. Päivällä kävimme vielä Petron kanssa Imperial War Museumissa, mutta mielestäni näyttely ei tarjonnut juuri mitään uutta näkökulmaa sotaan ja hirmutekoihin ja historiatiedotkin oppii paremmin lukemalla Wikipediasta. Ilma oli kuitenkin upea ja Lontoosta jäi virkistynyt mieli, siksipä olen taas ihan innoissani sinne lähdössä.

Ensi viikon jälkeen alkavat tentit. Yritän järjestää asiani niin ettei tarvitsisi kovin montaa päivää peräkkäin Canterburyssa viettää, istuminen yksin tenttikirjat ja tietokone seurana pienessä huoneessa kuunnellessa espanjalaisyhteisön alituista juhlintaa keittiössä kun ei hirveästi kiinnosta. Olen juuri kotiutunut niin hyvin tänne Petron luokse. On kivaa asustella oikeassa asunnossa ei-yliopistolla. Tuntuu siltä, että taidan elää Englanti-aikani parasta aikaa juuri täällä juuri nyt, niin hassua kuin se onkin!

Cream tea

2008-04-15T19:19:00.022+01:00

Kun on luppoaikaa niin jo alkaa luovuus kukkimaan, lisäilimme blogiin muutamia pikkujuttuja kuten vaikka kartan josta näkee missä nämä vaihtopaikkamme oikein sijaitsivatkaan. Nyt olemme molemmat täällä Loughborough'ssa, Petrolla alkoi juuri viimeinen termi ja minä lähinnä loikoilen ja etsiskelen kesätöitä.

Skotlannin reissu oli ihana, suunnitelmat tosin muuttuivat kun matkaseuralaisemme Simon ja Silvia joutuivat lähtemään Edinburghista junalla kotiin Silvian tullessa kipeäksi. Jatkoimme siis kaksistaan vuokra-autolla Fort Williamiin missä yövyimme kaksi yötä, ja sieltä lopulta yhdessä päivässä takaisin Loughborough'n.

Kotimatkalla pysähdyimme mm. jylhän kauniilla Loch Lomond -järvellä ja ihmettelimme paikallista puutarhakulttuuria Lomondin rannalla sijaitsevassa Lussin pikkukylässä, sekä ajoimme valtavan Glasgown läpi viisikaistaisia moottoriteitä pitkin google-ohjeiden varassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli käydä Invernessin kaupungissa ja Loch Ness -järvellä, mutta yhdellä kuskilla (Petro ajoi) ja kahden ihmisen bensarahoilla tuo käännös jäi tekemättä. Kaikesta huolimatta reissu onnistui hyvin ja kaipuu takaisin vuorille täytti sydämen heti kun Englannin lättänät kaupunkimaisemat alkoivat hallita näkymiä auton ikkunasta.

Nyt menemme Sainsbury's markettiin ostamaan sconeseja ja clotted creamia. Kermavoilla ja hillolla voidellut rusinaiset leivinjauheleivät ovat brittiläinen skottilaista alkuperää oleva välipala joka nautitaan iltapäiväteen kanssa. Kombinaatio kulkee nimellä Cream Tea. Koska ainakaan clottage creamia ei saa Suomesta, täytyy siis muistaa nauttia Englannin parhaista puolista vielä kun ehtii!

Ben Neviksen valloitus

2008-04-14T20:44:00.018+01:00

Yksi Skotlannin-matkamme mahtavimmista etapeista oli Ben Nevis, vuori Highlands-alueella, noin 400 kilometriä Edinburghista luoteeseen. Se on 1344 metriä korkea ja Brittien korkein vuori. Lähdimme Riinan kanssa valloittamaan Benin huippua ennakkoluulottomasti, vaikka varusteemme olisivatkin sopineet paremmin Keskuspuistossa lenkkeilyyn.

Ben Nevis ei ole vain vuori, se on myös mahtava brändi. "The Ben" tunnetaan ympäri maailmaa ja sen valloittaminen houkuttaa kaikentasoisia kiipeilijöitä ja ulkoilijoita puoleensa. Fort Williamissa, joka on siis pikkukaupunki Benin juurella, jokaikinen yritys on nimetty vuoren mukaan ja seinät täytetty Ben-aiheisilla maalauksilla ja valokuvilla.

Valloituksemme käynnistyi aurinkoisena perjantaiaamuna, kun tutustuimme vuoren juurella olleisiin turvallisuusohjeisiin. Emme täyttäneet kaikkia tiukkoja varustevaatimuksia, mutta päätimme jatkaa matkaa, kun vastaan käveli vanhoja pariskuntia kauluspaidoissa ja suorissa housuissa (tosin kalliit vaelluskengät jalassa). Sää oli poikkeuksellisen suotuisa, sillä tilastojen mukaan Neviksellä on pilvistä 355 päivää vuodessa. Tällä kertaa aurinko helli meitä, ja toi hikipisarat otsalle jo ensimmäisen sadan metrin aikana.

Näkymät vuorelta olivat, kuten arvata saattaa, huikeat, niinkin huikeat, että Riinaa alkoi huippamaan jo puolessa kilometrissä. Kun taival eteni, päädyimme eräänlaiselle suurelle tasanteelle, jonka keskellä oli pieni lampi. Siitä matka jatkui kohti huippua, nyt poikkeuksena hieman jyrkempää, kivikkoisempaa ja lumisempaa polkua pitkin.

Etenimme noin sata metriä korkeammella ja huomasimme, että kanssavaeltajamme pukevat lumikenkiä ja kaivavat hakkuja ja jääpiikkejä repuistaan. Jatkoimme kuitenkin uhmakkaasti rinnettä eteenpäin kapeaa lumenpeittämää polkua pitkin, josta pudotusta kertyi jo pelottavan monta metriä lähes kohtisuoraan alaspäin.

Meidän Ben Neviksellemme kertyi lopulta mittaa 725 metriä. Lopulta oli pakko tunnustaa, että taival kävi vaaralliseksi ilman asiaankuuluvia varusteita, ja jouduimme kääntymään takaisin. Vähän harmitti, mutta vain vähän. Joku kesä sitten uusi yritys ilman lunta ja jäätä.

Höh, mitäs nyt!

2008-04-04T21:49:00.003+01:00

Eilen oli lukuvuoden viimeinen luento, ja palautin kymmenennen ja vihoviimeisen esseeni Kentin yliopistoon ikinä! Nyt on ihanan helpottunut olo, mutta toisaalta aivan kummaa kun ei ole yhtäkkiä mitään tekemättömiä töitä roikkumassa. Tentit ovat toukokuussa. Saavuin eilen Petron luokse yöbussilla kimpsuineni ja kampsuineni, ja ensi viikolla odottaa ansaittu roadtrip Skotlantiin Petron tuttujen Simonin ja Silvian kanssa.

Tämä viikko on ollut oudon ihanaa huumaa; viimeisten esseiden kasaan kokoamista, läksiäisiä, aurinkoisia päiviä. Torstaina taisi olla kevään lämpimin päivä ja Kentin kampus muuttui hetkessä kuin festarialueeksi. Brittiopiskelijat makoilivat auringossa ja kaiuttimet pauhasivat suosikkipoppihittejä, jotkut heittelivät fresbeetä kirjaston edessä ja toiset pelasivat tennistä autoteillä. Toiset vain tyytyivät juoksemaan kiljahdellen pihoilla.

Aivan hölmöä että opetus loppuu nyt, juuri kun sateen ja tuulen tuiverruksesta päästiin ja kampuselämäänkin avautuisi ihan uusia ulottuvuuksia. Ihmiset joihin ehdin tutustua ovat viimeistään nyt matkalla koteihinsa. Heistä viimeinen, saksalainen Julia, lähti torstaina.

Luulen että tilaan ensi töikseni Amazon.comista muutaman romaanin. Ollaan nyt sitten lomalla kun kerta pakotetaan, ihanaa!

Saint Patrick's Day

2008-03-18T17:47:00.024Z

Tiistaina juhlittiin Irlantilaista pyhimystä Pyhää Patrikia (Saint Patrick's day). Juhlapäivä on kansallinen pyhäpäivä Irlannissa, mutta sitä juhlitaan myös Britanniassa ja joka puolella maailmaa, mistä irlantilaisperäisiä vain löytyy.

Tänä vuonna juhlapäivä osui harvinaisesti samalle viikolle kuin pääsiäinen, ja koska pääsiäsviikko menee kirkollisessa hierarkiassa edelle, ei Pyhän Patrikin päivää tällä kertaa virallisesti juhlita kirkon piirissä laisinkaan. Se ei tietysti haitannut juhlijoita, sillä Saint Patrick's Day on jo tehokkaasti irtaantunut perinteisistä juuristaan katolisena pyhäpäivänä. Juhlasta on tullut niin Irlannin valtion kuin markkinoidenkin hyödyntämä festivaali, eräänlainen "Irlanti-päivä". Juhlan tärkein näkyvä elementti on vihreä väri, joka paistaa juhlijoiden vaatetuksesta ja kasvomaalein koristelluista naamoista.

Suuntasimme myös itse vaihtariporukassa juhlistamaan Irlantia lähikaupunkiin Nottinghamiin pubikierroksen merkeissä. Kaikki baarit ja ravintolat pitävät ovensa auki läpi yön, ja Guinessia voi nauttia tarjoushinnoilla The Poguesin soidessa taustalla. Pubeissa törmäsi niin perheen pienempiin kuin vanhempiinkin, jotka olivat sonnustautuneet irlantilaisen menninkäisukon, Leprechaun, vaatteisiin, joihin kuuluu vihreä nuttu, vihreät pillihousut, valkoiset polvisukat, piippu, parta sekä suippohattu.

Oma juhlapäivämme jatkui Loughboroughssa viimeisen junan kotiin tuomana, missä ei pyhästä Patrikista tai kirkollispyhistä ollut enää tietoakaan. Sen sijaa Guinessia sai halvalla ja humalaiset, neljä kertaa alkuperäisen Leprechaun kokoiset, menninkäispukuihin sonnustautuneet juhlijat törmäilivät toisiinsa tuoreimpien MTV-hittien tahdissa.

Vaalit

2008-03-12T23:18:00.016Z

Käytin äänioikeuttani ja äänestin Kentin yliopiston opiskelijavaaleissa. Ihan kun sillä olisi jotain merkitystä. Ei, niin minusta ei ollenkaan tuntunut klikkaillessani sopivien kandidaattien nimiä nettiäänestyksessä. Päinvastoin, ajatus siitä että voin vaikuttaa esim. siihen kuinka vihreää porukkaa yhden brittiläisen yliopiston ylioppilaskunnassa ensi vuonna istuu, tuottaa pienen lämpimän läikähdyksen sydämessä, olkoonkin sitten naiivi tai ei.

Oikeastaan ylipäänsä ajatus siitä, että minulle osoitetaan täällä Englannissa mahdollisuus vaikuttaa yhtään mihinkään, tuntuu hauskalta koska olen kuitenkin enemmän tai vähemmän vierailija, läpikulkumatkalla. Vaihto-opiskelijana en esim. saanut osallistua kansalliseen yliopistojen väliseen opiskelijatyytyväisyyskyselyyn jonka täyttämisestä olisi saanut suklaalevyn, nyyh.

Vaalien käynnissä olemista ei voi olla huomaamatta. Kandidaatit ovat pukeneet päällensä kukin mitäkin rekvisiittaa, keksineet itselleen lisänimiä kuten vaikka "Piggy", "HolyGod" tai "Jazz Hands", ja vaanivat kylttien ja tukijoukkojensa kanssa ympäri kampusta. Täällä ei äänestetä puolueita vaan suoraan ihmisiä, puheenjohtajaa myöden. Koko touhu vaikuttaa muutenkin tosi erilaiselta verrattuna suomalaisten yliopistojen aikuismaisen vakavaan politiikantekoon. Ylioppilaskunnassa on mm. ihan reippaasti paikat naisten, miesten ja seksuaalisten vähemmistöjen edustajille ilman mitään tasa-arvojaostojen nimillä kulkevia lisäsiivekkeitä.

No joo, tietty toi nais-mies-jako vähän mietityttää, mutta sukupuolittunut maailmankatsomus näkyy kyllä kampuksella muutenkin. Vai mitä sanotte vaikka tulevista "Doctors and Nurses"-bileistä kampuksen yökerhossa? Kummatkohan on tarkoitettu pukeutuvan kummaksi...huh, järkyttävää meininkiä välillä. Siksipä en äänestänyt tankotanssi-societyn perustajaa huvivastaavaksi, ihan vaan ensi vuoden suomalaissosiologiparkoja ajatellen.

Päivän sää

2008-03-10T17:04:00.029Z

Viikot tuntuvan valuvan käsistä, vasta äsken tuskailin että vaikka kuinka monta kuukautta vielä ja nyt tuntuu ettei aika riitä edes vikojen esseiden vääntämiseen. Tosin ei ihme kun pakenen täältä kampukselta vähän väliä. Viime syksyn vaihtarit Netta ja Eemeli tulivat lupaamalleen visiitille ja takana on juhlantäyteinen viikonloppu.

Myös Petro oli täällä ja suuntaan torstaina taas Loughborough'n kun bussiliput eivät maksa paljoa, hyvällä tuurilla juuri mitään. Ostin liput netistä viime viikolla, ja sain mm. menomatkan Canterbury-Lontoo-välin neljällä punnalla, ja Lontoo-Louhborough-välin yhdellä punnalla! Matkustusaikakin on suht inhimillinen, lähtö yhdeksältä illalla ja ennen kahta perillä. Matkustankin useimmiten National Expressillä kun onnistuin jo syksyllä hukkamaan National Rail:n kahdellakympillä ostamani opiskelija-alennuskortin enkä viitsi enää maksaa uutta.

Tämän päivän hullusta säästä: Aamulla heräsin ilkeää ääntä pitävään tuuleen, joka riepotteli Parkwood-hökkelitaloamme. Katsoin ikkunasta ulos niin aurinkohan siellä paistoi, ja lähdin luennolle. Seminaarissa opettaja epäili että jotkut opiskelijat tömistelevät käytävillä tai siirtelevät pulpetteja yläkerran luokassa. Ryminä tulikin tuulesta joka hyväili jättimäisen tiilirakennuksen kattoa. Lähdin kotia kohti ja ulkona oli alkanut kaatosade, kävelytiet lainehtivat iloisesti ja koska olin jättänyt sateenvarjon kotiin siitä syystä että olen huomannut kahden rikki menneen satkarin jälkeen että Englannissa ei yksinkertaisesti sellaista voi käyttää, kastuin aivan läpimäräksi varpaita myöten. Vietin illan peiton alla värjötellen, huoneessani tuuli sisällä vaikka ikkuna olikin kiinni ja muoviverhot jälleen tiukasti edessä.

Sade ja tuuli loppuivat lopulta kuin seinään ja pääsin kauppaan. Huonekin on jo lämmin ja veikkaanpa että huomenna aukeaa taas krookuksen kaunis kevätpäivä ja jollain on taas flip flopit jalassa kampuksella kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Cambridge-London Itinerary 1.- 2.3.

2008-03-03T19:05:00.032Z

Lauantai
Klo
5.30-6.00 Riina ja Petro heräävät
6.35 Petro nousee bussiin Loughboroughssa
7.00 Riina lähtee kävellen (n.4km) Canterbury West Stationille koska bussi ei vielä kulje, nousee rail replacement-bussiin, vaihtaa junaan Ashford International-asemalla, nousee pois Lontoossa Waterloo East-asemalla, vaihtaa metroon (Jubilee line), jää pois Green Parkissa, vaihtaa Victoria lineen
9.50, 3 tuntia 20 minuuttia myöhemmin Riina ja Petro tapaavat Lontoon Victoria Stationilla
10.30 Bussi Cambridgeen starttaa
12.30 Cambridge
12.30 - 19.00 Pubilounas, tutustuminen Cambridgen yliopiston collegeihin, toriin ja paikalliseen H&M:iin
19.00 - 20.30 "Kaupassa käynti" eli pyörimistä jättimäisessä Tescossa ja majoitukseen siirtyminen
20.30 - 23.00 guest house: piknik sängyllä ja TV:n katselua

Sunnuntai
Klo
8.00 Herätys ja aamiainen
9.00 Uloskirjautuminen ja siirtyminen bussiasemalle
10.00 Bussi starttaa kohti Lontoota
12.00 Lontoo Victoria Station
12.45 Petron paluulipun ostaminen St. Pancrais-asemalta, lipun ostaminen epäonnistuu
13.15 Uusi yritys, paluu Victoria Stationille: Petron paluulipun ostaminen Victoria Coach Stationilta, lipun ostaminen onnistuu
13.45 Kohti Kensingtonia
14.15 Kensington, Notting Hillin pastellinväriset talot sekä surkea ja ylihintainen Portobello Road Market
15.45 Lähtö British Museumiin
16.30 British Museum, hirveästi ihmisiä ja valtavasti näyttelyosastoja: pakko saada ensin kahvia!
16.40 Kahvi- ja lepotauko British Museumissa
17.15 Tutustuminen muinaisen Egyptin "kuoleman jälkeinen elämä" osastoon, hätäinen pikatutustuminen Mesopotamian aikaisiin kippoihin
17.30 Ulosheitto sulkeutuvasta museosta
17.35 Kohti Chinatownia.
18.00 Covent Garden ja päämäärätöntä kenkien sovittelua
19.00 Chinatown ja ruokapaikan etsiminen
19.15 Ruokailu
20.00 Ulos ravintolasta
20.10 Kohti Victoria-asemaa
20.40 Riinan juna lähtee kohti Meophamia, josta rail replacement-bussi vie Gillinghamiin josta juna vie Canterburyn East Stationille josta kävely kotiin koska bussi ei enää kulje
21.00 Petron bussi lähtee Loughboroughun
00.00 Riina ja Petro takaisin kotona

Byrokratiaa ja oppimisen huumaa

2008-02-25T16:30:00.021Z

Tänään pyörähti käyntiin Spring Termin viimeiset kuusi viikkoa. Toukokuussa odottavat sitten enää viisi lopputenttiä, joten pian olen vapaa ihminen tekemään mitä haluan! Suunnitelmat ovat tosin auki minne suuntaan lukulomalle, todennäköisesti Petron luokse ja jos rahatilanne sallii niin mielelläni matkustelisin tietenkin. Kämpästä en näillä näkymin pääse kuitenkaan eroon, ottajia ei ole ilmaantunut joten sopimus vaatii minua maksamaan vuokraa kesäkuuhun asti.

Tämä päivä vierähti Kentin yliopiston miinuspuolia tuskaillessa. Esseen palautus kun ei ole mikään kakkupala, vaan ensin pitää jonottaa täpötäysissä tietokoneluokissa vapautuvaa konetta, ladata krediittejä printtaustilille, tulostaa kaksi kopiota ja kiikuttaa ne laitoksen toimistoon, täyttää virallinen kansilehti ja jonottaa tiskille jossa virkailija ajaa kopiot tärisevästä koneesta läpi ja antaa kuitin käteen. Tähän menee hyvinkin koko hyppytunti, ja lounas jääkin sitten siltä päivältä väliin koska collegessa jossa käyn syömässä, lounas tarjotaan tietenkin vain lounasaikaan.

No, olin silti onnellinen kun vihdoin heiluttelin kädessäni keltaista kuittia mikä todisti jälleen kykyni noudattaa inhottavia deadlineja ja kirjoittaa esseitä silkasta huvista! Tämän kertainen aiheeni nimittäin käsitteli e-pillerin historiaa, eikä lisäntyymispolitiikka liity kovin läheisesti sosiaalipsykologian opintoihini mutta antaa kyllä sitäkin paremman kuvan brittien päivänpolttavista kysymyksistä.

Toinen hyvä kurssi jossa olen oppinut valtavasti uusia asioita, on koko vuoden läpi kestävä "Race" and Ethnic Identity, koska en voisi kuvitella parempaa paikkaa tarkastella maahanmuuttokysymyksiä kuin Englanti. Tiesittekö muuten että Lontoo on maailman kansainvälisin kaupunki jossa puhutaan yli 300 kieltä. Ai niin, ja välillä olen ihan ällikällä lyöty opettajista vaikka Kentin yliopisto ei ihan Englannin kärkiyliopistoihin kuulukaan, mm. Group Processes ja Prejudice-kirjojen (sos.psykan perusopinnot) kirjoittaja Rupert Brown on ollu luennoitsijana ja proffana täällä Kentissä yli 20 vuotta (nykyään vaikuttaa Sussexissa)!

Huomiseksi pitää viimeistellä vielä toinen essee, sitten pääseekin nauttimaan keväisistä päivistä ja suunnittelemaan muita juttuja kuten vaikka mitä tehdä viikonloppuna, joko olisi aika piipahtaa Lontoossa muutenkin kuin vain Victoria Stationilla läpikulkumatkalla.

Taulukon pohjalla

2008-02-19T12:34:00.017Z

Nykyinen kotikaupunkini on virallisesti todettu kunnan kurjimmaksi paikaksi elää. Paikallislehti Loughborough Echon mukaan Leicestershiressa sijaitsevasta 396 asuinalueesta viisi häntäpään pitäjää sijaitsi Loughboroughssa. Huonoimmilla alueilla on alhaisin tulotaso, eniten työttömiä, sairaimmat ihmiset sekä enemmän rikollisuutta kuin missään muualla kunnan alueella.

Kunnanvaltuutettu Amrat Bava toteaa lehden haastattelussa eräästä alueesta.

"Yleisesti ottaen ihmiset ovat mukavia, ystävällisiä ja iloisia siitä, että asuvat alueella."

"Ei kaikki ole niin synkkää ja ankeaa kuin miltä se saattaa paperilla näyttää, siellä on ollut vain muutama tapaus pilaamassa."

Jaa. Taidanpa olla kunnanvaltuutetun kanssa ainakin osittain samoilla linjoilla. En oikein jaksa uskoa, että nuo tekijät korreloivat suoraan ihmisten onnellisuuden kanssa. Olen vaihtoni aikana kuullut lukemattomia kertoja kuinka "syvältä" tämä kaupunki on, silti en ole tavannut missään muualla ystävällisempiä ihmisiä tai samanlaista kaupunkihenkeä, josta kertoo vaikkapa vahva asukasaktiivisuus ja kunnan ehtymätön halu parantaa asukkaiden turvallisuutta.

Esimerkistä käyköön eräskin kortteli,joka päätti yhteistoimin julistautua "ovenkynnyskaupustelusta vapaaksi alueeksi". Projektiin kuului kylttien liimaaminen ihmisten oviin ja ikkunoihin sekä juridisen tietopaketin jakaminen koteihin. Kunnan työtekijät puolestaan tulivat asentamaam pyörääni elektronisen hälytyslaitteen ilmaiseksi, kun alueella oli havaittu pyörävarkauksia.

Kunnanvaltuutetun sanoihin tiivistyy sympaattisella tavalla se inhimillisyys, jonka vuoksi Loughboroughta olisi vaikea haukkua.

"But it is a nice clean area with some lovely schools where the residents try to do the best they can."

Terveiset Barcelonasta

2008-02-16T17:56:00.012Z

Moi kaikille!

Kävimme Riinan kanssa Barcelonassa lomailemassa koeperiodini päätteeksi. Kaupunki ja reissu oli tietenkin ihana, aurinkokarnevaaleja oli vaikea jättää taakseen.

Täällä kuitenkin nyt ollaan ja asiat kulkee taas vanhaan malliin. Itselläni alkoi Spring Term vasta tällä viikolla, kun Riinalla se on ollut käynnissä jo jokusen viikkoa. Huomenna Riina tuleekin tänne Reading Weekiä viettämään.

Muuten täältä ei ole nyt kummaa kerrottavaa. Osa vanhoista vaihtareista lähti takaisin, ja uusia on saapunut. Muun muassa toinen kämppiksistäni lähti, joten meitä ei ole tässä talossa enää kuin kaksi! Eli täällä kaikki ok, ja kesää odotellessa...

Talvi taittuu

2008-01-30T22:24:00.005Z

Vaihto se vaan rullaa eteenpäin. Viime viikolla podin kauheaa "vaihtoa kulunut yli puolivälin"-kriisiä kun ymmärsin että tällaista täällä nyt on, että tämä on nyt se minun vaihtovuoteni, juuri tässä maassa, kaupungissa ja yliopistossa, juuri näitä kursseja lukien. Olisiko jossain muualla ollut hauskempaa, hienompaa, erikoisempaa? Sitten tokenin naurettavuuksistani ja tänään tunsin jopa pienen tyytyväisyyden pistoksen kun kävelin kevätauringon paistaessa Canterburyn keskiaikaa henkiviä kujia.

Englanti on nimittäin Englanti, se ei ole Suomi. Maantieteellinen ero voi olla suhteellisen pieni ja nopeasti ylitettävissä, mutta paikkana tämä on kuitenkin yksinkertaisesti toinen. Kauppa on Tesco tai Sainsbury's eikä Alepa tai S-Market. Siinä on vissi ero vaikka länsimaat aina lumpsautetaankin yhdeksi kimpaleeksi. Suurin osa täällä elävistä ihmisistä ei ehkä koskaan tai hyvin harvoin edes ajattelee Suomea, niin kuin en minäkään Englantia kovinkaan paljon ennen tänne tuloa. Jokseenkin näin upea päättelyketjuni kulki tämänpäiväisessä keväthuumassa, ja hups sitä humpsahtaa taas sinne toiseuteen kun kaikki alkoi jo tuntua niin itsestäänselvyydeltä.

Arkiset asiat jaksavat vielä hymyilyttää. Lempiasioitani on bussin yläkerrassa etupenkissä istuminen, erityisesti reitin Uni-City Centre kohta jossa kuski hivuttaa bussin kuusi vuosisataa vanhan West Gate Towerin aina yhta mahdottomalta näyttävästä aukosta läpi, "How are you" ja "I'm fine" lauseiden taukoamaton toistelu, sekä lamppujen sytyttely ja vessan huuhtelu narusta vetämällä (Irlannissa vedin bussiaseman invalidivessassa hälytysnarusta silkasta tottumuksesta ja ujellus raikui mukavasti koko asemahallissa kun kipitin takaisin bussiin).

Viikonlopuksi on suunnitelmissa tehdä päiväretki saksalaisten Julian ja Verenan kanssa jonnekin Seven Sisters-paikkaan (ilmeisesti taas jotkut kalliot jossain rannikolla). Viime viikonloppuna Petro oli käymässä, ja hengailimme ihan rauhassa kampuksella. Koulutyöt odottavat aloittajaansa.

Kuvia, Irlanti

2008-01-20T19:16:00.002Z

Paluu tenttipenkille

2008-01-19T12:43:00.003Z

Joululoma meni kuin siivillä, ja täällä sitä taas ollaan. Onneksi lasku Englannin arkeen kävi Irlannin kautta, eikä tuntunut niin kovalta. Irlannin-reissusta jäi Riinan mainitsemien upeiden luonnonnähtävyyksien lisäksi käteen rakkaus Guiness-olueeseen (kävimme Guiness-tehtaassa, joka oli varsinainen Turistirysä!) sekä irlantilainen huilu (Irish penny whistle). Englanti tuntuu jo melko tutulta paikalta, ja nyt voi siirtyä varsinaiseen assimilaatiovaiheeseen eli englantilaistumiseen.

Täällä on tenttikausi meneillään ja jopa vaihtarit näyttävät lukevan kuin hullut. Eilen illalla kämppikseni tuli yläkerrasta hyssyttelemään kello 10, kun istuimme alakerrassa parin kaverin kanssa. Siis perjantai-iltana! Englantilaiset taas istuvat kirjastossa aamu kahdeksasta iltaan asti, mutta siellä suurin osa päivästä näyttää tosin kuluvan teekupposten ääressä rupatellen.

Minullakin on vielä pari tenttiä tulossa, mutta motivaatio on ollut nyt tosi hukassa. Viimeisenä iltana sitten viimeistään!

Kämppäasioista sen verran, että ensimmäinen vuokraisäntä ei sitten koskaan antanut periksi lukuisista anomuksista huolimatta, ja sen seurauksena vuokranmaksu tuohon kohteeseen yksinkertaisesti lopetettiin. Tämä oli lainopillisen neuvonantajani ohje. Tällä hetkellä ei ole selvää, onko minulla oikeutta perääntyä sopimuksesta vai ei. Kaksi lakimiestä on tutustunut tapaukseen, ja kummatkin ovat eri mieltä. Uskon tietysti sitä, jonka mielipide on minun puolellani. Toisaalta hänkin totesi, että oikeudessa juttu olisi "gambling".

"Elämä on peliä", niin kuin entinen koripallovalmentajani sanoi, kun ilmoitin että lopetan koripalloharrastuksen.

Taalla taas

2008-01-16T18:04:00.001Z

Unohdin sitten minkas muunkaan kun lapparin virtapiuhan Suomeen, joten taalta kirjastosta kirjottelen kuulumisia postilahetysta odotellessa.

Irlannin matka meni hyvin, lopputuloksena voikin toistaa jo tunnettua mantraa etta Dublinissa ei ollut juurikaan mitaan spesiaalia nahtavaa verrattuna muuhun Irlantiin, vaikka ihan kiva kaupunki olikin. Jatkoimme lansirannikolle Galwayhin, joka osoittautui boheemiksi ja hurjan elavaiseksi kaupungiksi, pubit olivat iltaisin taynna ihmisia ja irlantilainen musiikki raikasi elavana ja aitona verrattuna Dublinin Temple Bar-alueen turistibaareihin. Osallistuimme yhdelle bussiretkelle ja siina olikin sitten Irlantia sulateltavaksi ainakin joksikin aikaa. Vuorilta avautuvia maaseutu-maisemia tuntui riittavan loputtomiin, kuuluisat Moherin Atlantiin putoavat jyrkanteet veivat melkein seuraavan yon unet ja visiitti luonnon muovaamassa kapeahkossa kalliokaytavassa oli myos ihan hyva kokemus vahan ravistella "paniikkijarjestelmaa". Mutta karun kaunista oli, irlantilainen maaseutu lampaineen ja kiviaitoineen oli kuin toinen maailma mista olikin sitten kummallisen ihana putkahtaa takaisin kaupungin vilskeeseen!

Tulo tanne Kentiin ei sitten jannittanytkaan niin paljon kun Suomi jai taakse jo viime viikolla. Selvasti hieman eri fiilis nyt olla taalla, kevat lupaa paljon, eilen oli jarkyttava myrsky mutta tanaan paiva aukeni kuin huhtikuu Suomessa. Oikeastaan on vaan kiva saada tama puolisko vaihtoa kayntiin niin paasee sitten aikanaan takaisinkin, sita odotellessa voikin jo rentoutua ja nauttia naista kuukausista ihan rauhassa kun "pahin" on jo ohi, eli opiskelu ja muut rutiinit ovat jo tuttuja.

Yllatys, yllatus, kamppa-asioita setvin minakin nyt taalla. Etsin nimittain nyt toista huonetta koska tajusin etta minun on turha maksaa jarkyttavan kallista huonettani kampuksella kesakuulle asti kun maaliskuun jalkeen taalla ei ole muuta kuin lopputentit toukokuun lopulla. Vaihdokseen sisaltyy vain pienia ehtoja sun muita detaljeja, joista englantilaiset vuokrasopimukset ovatkin tunnettuja joten toivotaan parasta, riskeja en kuitenkaan aio ottaa. Taalla Englannissa on ihan mahdollista sotkea asiansa oikein kunnolla jos ei pida varaansa, ja kauhukuva onkin komitraaginen nakyma tilanteesta jossa maksamme Petron kanssa yhtakkia neljaa Englannin ja yhta Suomen kamppaa..

Ensi vuoteen Canterbury!

2007-12-13T13:02:00.000Z

Tätä päivää olen odottanut kuin pienenä joulua! Palautin juuri viimeiset esseet ja bussi lähtee kolmen tunnin päästä kohti Lontoota. Sieltä jatkan junalla Loughborough'n Petron luokse. Yritän pakkailla mutta eipä minulla hirveästi mitään pakattavaa ole kun koko omaisuus on vaatekaapissa ja parissa pöytälaatikossa. Kiva saada viettää vielä muutama päivä Englannissa ilman koulustressiä. Suunnitelmissa on ainakin käydä Birminghamissa joulushoppailumielessä. Lontooseen emme sitten enää ehtineet, mutta onneksi on koko kevät aikaa!

On kiva lähteä, mutta on ihan kiva tulla takaisin. Vaihto jäisi kyllä turhan lyhyeksi jos tähän pitäisi lopettaa. Mielenkiinnolla jään odottamaan uusia kursseja ja uusia kuvioita kun osa vaihtariporukastakin vaihtuu. Ja tietenkin niitä päiviä kun aurinko taas paistaa eikä vettä sada vaakasuoraan. Ihanaa tulla kuitenkin Suomeen tässä välissä, jo jänskättää..

Hyvää 90-vuotispäivää, Suomi!

2007-12-07T16:53:00.000Z

Hyvää itsenäisyyspäivää!

2007-12-06T12:32:00.002Z

Päivä aukenee Englannissa sateisena ja synkkänä mutta nurmikko loistaa vihreänä kuin pääsiäisruoho. Tätä kait voi kutsua talveksi täällä, viime päivinä on myös tuullut aiempaa enemmän niin että on pakko pitää muovisia eristysverhoja ikkunan edessä. Tekstiileistä puheen ollen, kokolattiamatto joka kattaa melkein koko keittiönkin on aika kätevä. Läikytin juuri kahvia matkalla huoneeseeni, mutta eipä tarvitse pyyhkiä!

Illalla on Nordic Societyn Itsenäisyyspäivän vastaanotto ja joulujuhla, kuulemma ihan joulupukki on saatu paikalle piipahtamaan. Itse en aio tosin koskea glögiin koska huomenna minun on suoriuduttava lyhyestä esitelmästä (ahistus!). Esseitä väännän edelleen ja lasken päiviä lähtöön. Enää viikko, niin istun bussissa kohti Lontoota ja siitä alkaa loma (en jaksa ajatella sitä yhtä esseetä vielä).

Jännittää kovasti Suomeen tulo! Olen niin iloinen että syksy on kohta pulkassa, muistan kun olin ollut Englannissa kuukauden mietin etten ole ikinä ollut niin pitkään pois Suomesta. Nyt tähän on jo tottunut mutta kaipaan jouluhösötystä. Kaupallisuus kun ei ulota lonkeroitaan tänne kampukselle, joulusta muistuttaa vain kirjaston viereiseen kuuseen ripustetut jouluvalot ja Parkwoodin parissa hassussa ikkunassa kilmaltelevat joulukoristeet.

Ne Beatlesit ja joulunodotus

2007-11-30T17:09:00.002Z

Anteeksi tämä lyhyehkö hiljaiselo, mutta koulutyöt ovat kiristäneet sen verran vannetta, että en ole ehtinyt sen paremmin kirjoittaa kuin tehdä mitään, mistä kirjoittaisin.

Aluksi ikäviä uutisia. Asuntoasia ei ole edennyt suunnitelmien mukaisesti. Sain entiseltä vuokraisännältäni kirjeen, jossa todettiin, että heidän tulkintansa mukaan olen edelleen vuokralainen, kunnes joku muu ottaa entisen huoneeni. Ikävää, mutta osasin kyllä odottaa kielteistä vastausta. Nyt täytyy siirtyä varasuunnitelmiin ja katsoa mitä tapahtuu. Asia sinänsä ei ole maailman vakavin, mutta ei huvittaisi tällaista täällä setviä. No jaa, kerron lisää, kun jotain selviää.

Vaikka esseitä on tullut naputeltua kiivaaseen tahtiin, olen ehtinyt sentään jotain tehdä. Viime viikonlopun vietin Riinan luona Canterburyssa, ja oli tosi rentouttava viikonloppu (kts. edellinen merkintä). Ja kuten kuvasta näkyy, olen käynyt myös Liverpoolissa ja siinä matalassa ja ahtaassa pikku baarissa, jossa Beatlesit soittivat 267 (tai jotain sinnepäin) kertaa, mikä johtuu siitä, ettei kaupungissa paljon muita keikkapaikkoja ollut.

Liverpoolin-retki oli Malesialaisten kerhon (?) järjestämä, ja kuinkas ollakkaan, retken kohokohta ei ollut Liverpool tai The Beatles tai mitään sinnepäinkään, vaan jouluvalojen sytytys -tilaisuus St. Helen -nimisessä pikku kylässä Liverpoolin lähellä - Kumma nimi muuten, eikös St. Helen ollut se Afrikan Tähdestä (tai joillekin historiankirjoista) tuttu saari, jonne Napoleon pakeni...vai asuiko se siellä?). Tapahtuman vetonaula oli Tescon sponsoroima joulupukki ja porot sekä lumitykki, joka ampuu muovilunta.

Älkää kysykö, minä en nähnyt tuota show’ta, sillä ulkona satoi, ja katsoin parhaaksi lämmitellä läheisessä pubissa seremonian ajan. Pian pääsee Suomeen kummastelemaan oikeaa joulupukkia!

Joulunodotusta

2007-11-26T22:49:00.001Z

Petro tuli ja Petro meni, ehtihän tuota tapaamista jo kolme viikkoa odottaa, ja nyt ollaan taas tässä pisteessä. Kahden ja puolen viikon päästä lähden Loughborough'n, ja sieltä tulemme Suomeen 18.12. Taidamme sitä ennen tehdä kuitenkin vielä päivävisiitin Lontooseen - Tate Modern olisi tällä kertaa kohteena kun lauantaina kävimme National Galleryssa.

Tollaset liian suuret taidemuseot on kyllä aika hulluja, hirveä pikaselaus päällä, kun on tietyt jutut mitkä pitää nähdä eikä tiedä yhtään mihin asti koko näyttely oikein jatkuu (kun ei siis millään jaksa ottaa selvää etukäteen).

Viime reissulla tuli mieleen, että Lontoo on kuin huumetta vaihtareille. Koska se on niin lähellä, sieltä käydään hakemassa kicksejä tänne kampuksen arkeen ja välissä haaveillaan seuraavasta reissusta. Lontoossa kun muistaa että on täällä maailmalla :)! Toisaalta viimeksi oli jo vähän arkisempi olo, edes katunäkymä Piccadilly Circukselle ei pelastanut kuivakkaa ravintola-ateriaa.

Yritän jaksaa myös sosialisoida vielä, vaikka totuus on, että minulla on yhä kolme esseetä rutistettavana ennen kuin tämä syksy on pulkassa (tosin yhtä joudun varmaan tekemään joululomalla kun palautuspäiväkin on vasta tammikuussa, et voi p..). Canterbury on muuten ihan kulturelli ja mukava ("cosy") kaupunki, alan huomata sen vasta nyt kun oppii tuntemaan paikkoja. Elisa, yksi suomalaisvaihtareista, löysi tosi kivan baarin keskustasta, sellanen retro paikka missä soi oikeasti hyvää musiikkia (ei siis perus-pubi). Sinne haluan suunnata keskiviikkona, toivottavasti saamme mukavan pienen seurueen kasaan. Viereinen kehuttu Orange Street Music Club:kin on vielä katsastamatta!

Elämää ilman televisiota

2007-11-18T21:47:00.003Z

Mäki haluun vaeltaan! Olen nyt viettänyt viimeiset kaksi viikonloppua aika rauhallisissa merkeissä siinä mielessä ettei ole ollut mitään varsinaista ohjelmaa. Oikeastaan ainoa aktiviteetti mitä täällä voi viikonloppuisin tehdä on mennä baariin tai hillua housepartyissa. Jostain kumman syystä joka toiset synttäribileet on naamiaiset, mikä on kyllä tosi hauskaa koska pelkkä keittiössä seisoskelu ei välttämättä saa aikaan juhlafiilistä. Viimeisimpien teema oli 'bad taste' ja kas kummaa kostyymi löytyi ihan omasta garderobista.

Olenkin kypsytellyt ajatusta liittymisestä muutamaan societyyn, jotenkin on ollut kuitenkin sen verran tekemistä ettei ole jaksanut raahautua Student Unionille maksamaan liittymismaksuja. Löytyypä täältäkin vaelluskerho, ja olenkin siitä nyt ihan innoissani. Ajattelin katsastaa myös 'kypsien opiskelijoiden' societyn, välillä kun on vähän vanha fiilis kun vaihtareidenkin keski-ikä on juuri ja juuri kahdenkympin paremmalla puolella. Huomaa kyllä että suomalainen yliopistojärjestelmä on aivan uniikki, aika monta kertaa olen selittänyt miksi aloitin yliopistossa virallisena opiskelijana vasta 23-vuotiaana ja mitä olen tehnyt siinä välissä.

Toinen asia josta monet ovat ihan ihmeissään, on opintotuki. Käytännössä useimmat eurooppalaiset opiskelijat asuvat kotona koko opintojensa ajan tai saavat rahat elämiseen vanhemmilta. Myös kahden ja puolen euron (muistaakseni peräti 2,35e) opiskelijaruoka tuntuu nyt ihan luksukselta. Ainoa vaihtoehto saada päivittäinen lounas vähän halvemmalla oli ostaa kerralla koko vuoden ruuat, diiliin kuuluu ettei käyttämättömiä kertoja hyvitetä takaisin. Tulee siis syötyä suht terveellisesti (salaatti kuuluu hintaan) ja säännöllisesti mikä on kuitenkin tärkeintä täällä uppopaistettujen perunoiden maassa. Oli muuten aika mahtavaa syödä ruisleipää viime viikolla kun suomalainen vaihtari Netta käväisi Suomessa. Leipä on yleensä yhtä valkoista kuin esipaisetut patongit ennen paistamista.

Eniten kaipaan kuitenkin telkkaria ja päivittäin postiluukusta kolahtavaa sanomalehteä. Tuntuu ettei tiedä maailmanmenosta oikeasti paljoakaan kun netistä otsikoita vilkuillessa ei kuitenkaan aina tajua asioiden suhteellisuutta, ja olisi tosi kiva siis kattoo mitä britit kattoo. Kampuselämä on ihan oma juttunsa, ja ainakin se puoli tästä yhteiskunnasta ehtii tulla varmasti tutuksi. Kaupunkiin ei tosiaan juuri tarvitsisi poistua edes elokuviin joten Canterburya ja katedraalia tulee eniten ihailtua täältä kukkulan päältä. Toisaalta on myös ihanaa kun voi kipaista jumppaan suoraan urkkatrikoissa, ja kirjapinojen hallinoimminenkin luonnistuu ilman suurempaa stressiä kun välimatkat on niin lyhyitä.

Vaellusretki Lake Districtiin

2007-11-14T00:28:00.000Z

Viime perjantaina oli kauhea kiire päällä, kun yritin haalia vaellustarvikkeita kasaan. Viideltä iltapäivällä oli lähtö Lake Districtiin, yhteen Englannin kansallispuistoista ja harvoista vuoristoalueista, LSU:n Hiking Clubin kanssa.

Varusteiden hankkiminen ei ollut helppoa: piti löytää jotain mahdollisimman halpaa, mutta kuitenkin haasteellisiinkin olosuhteisiin sopivaa. Lake District on Englannin sateisimpia alueita, ja vuoristossa käy usein kova tuuli. Lisäksi käveltävää kertyisi useita kymmeniä maileja.

Ostin siis alennusmyynnistä turvakenkiä muistuttavat halpisbuutsit ja halvan makuupussin. Lähes kertakäyttöiset sadevaatteet taasen saivat käydä Gore-Tex-varusteista. Talvitakki piti sulloa reppuun mukaan, ja retki saattoi alkaa.

Lake District sijaitsee Luoteis-Englannissa, aivan Irlannin meren tuntumassa. Koko alue on 3000 jalkaa (n. 1 km) meren pinnan yläpuolella ja siellä sijaitsevat Englannin korkein ja kolmanneksi korkein huippu, Scafell Pike ja Helvellyn, jotka ovat hiukan alle kilometrin korkuisia kumpikin.

Telttaöitä ei onneksi kertynyt, sillä koko retkiseurue majoittui 1700-luvulta peräisin olevassa kartanossa(?), jonka puutarhasta löytyi tietysti krokettikenttä.

Vaellus oli sitä itseään. Aluksi leppoisaa kävelyä ja lopuksi raahautumista viimeisillä voimilla viimeiselle sumuiselle huipulle, jossa vaakasuoraan puhaltava tuuli on valmiina nappamaan kaiken, minkä kädestään päästää. Ah, ei tuota harrastusta turhaan yliromantisoida.

(Kuvat: Philip Wittwer)

Kuvia, Nottingham

2007-11-09T00:30:00.001Z

Luffbra, Lester ja Notts

2007-11-07T00:44:00.001Z

En olekaan ehtinyt kertoa reissustani East Midlandiin Petron luo, tässä ajatuksia paikoista joissa kävin.

Luulen että pikkukaupunki Loughborough onnistui valloittamaan sydämeni, jotain niin ihanan karun työväenluokkaista ja perin englantilaista paikassa oli. Ja siellä puhuttiin murretta! Olisi itsestänikin niin kiva asustella tuolla keskustan liepeillä aidossa punatiilisessä townhouse-asunnossa (eli "kytketty omatonttinen pientalo kaupungissa", lähde: Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto) ja käydä Tescossa ruokaostoksilla joka päivä, mutta koska kaikki muut vaihtarit ovat kampuksella, saattaisi elämä kuitenkin käydä turhan yksinäiseksi. Lyhyellä visiitillä monet asiat saattoivat tosin verhoutua turhaan glamouriin.

Lauantaina kävimme n. 300 000:n asukkaan Leicesterissä (lausutaan Lester), joka kuuluu ehkä Britannian rumimpiin kaupunkeihin, keskustassa ei kerta kaikkiaan mitään nähtävää. Monikulttuurisuus tuo kaupunkiin kuitenkin oman lisänsä. Mm. 30% asukkaista on Etelä-aasialaisia, ja se myös näkyy. Kävimme syömässä intialaiskorttelissa, jonka pääkatu tunnetaan nimellä Golden Mile. Kadulla ja autoissa kaikki ihmiset ovat intialaisia, päätien varsi oli täynnä intialaisia ravintoloita, hindutemppeleitä ja kauppojen ikkunoissa hehkuvia sareja. Katulamppujen välistä kulki välkkyviä jouluvaloja, ja joka puolella kyltit toivottivat "Happy Diwalia", joka on länsimaiseen jouluun verrattu intialainen valon juhla.

Sunnuntaina suuntasimme Robin Hoodista tunnettuun Nottinghamiin. Vanhat rakennukset ja moderni arkkitehtuuri sekä raiteita pitkin kolisteleva raitiovaunu tekevät Nottinghamista kaupungin joka ei ole ainoastaan "very nice and beautiful" vaan mielestäni myös aika "cool". Ainakin siellä on Englannin parhaaksi äänestetty klubi (brittiläiset näyttävät rakastavan kaikenlaisia ratingeja). Linnaan emme ehtineet sisälle (Englanti on linnoja täynnä, joten yksi sinne tai tänne), mutta poseerasimme Robin Hood-patsaan edessä. Kävimme myös Englannin vanhimmassa pubissa, tosin vain haistelemassa tunnelmaa, ja söimme huippumodernissa kiinalaisravintolassa missä suklaakastikkeen jäätelön päälle sai hakea pyörivästä suklaaputouksesta. Seisova pöytä maksoi 5 puntaa, mikä selittikin ravintolan ulkopuolelle ulottuvan jonon. Muutenkin hinnat East Midlandissa ovat halvemmat kuin täällä Englannin rikkaimalla alueella sijaisevassa Canterburyssa.

Mieli on kuitenkin nyt aika maassa tämän viikon tapahtumien vuoksi, voin vain kuvitella millainen tunnelma siellä Suomessa on. Vaihdoin eilen muutaman sanan asiasta amerikkalaisen kämppikseni kanssa, ja jäin todella miettimään hänen aidon myötätuntoiseksi tarkoittamaansa kommenttiaan. Reaktio ei ollut mitään tyyliin "yeah, that's awful" vaan lakoninen "It was your (Suomen siis) first one, wasn't it?". En tiedä mitä ajatella tuosta, ehkä voitte tehdä oman tulkintanne.

Väsynyt ja 25!

2007-11-06T15:09:00.000Z

Niin siinä vain kävi, että täytin 25-vuotta. Eilen oli pienimuotoiset, hauskat illanistujaiset, joissa tarjosin juustoja, keksejä ja viiniä, ja Riinan kanssa juhlittiinkin koko viikonloppu. Nyt tuntuu aivan uskomattoman väsyneeltä ja jopa hieman sairaalta. Taidan jättää tämän päivän koulutyot ja siirtyä sängynpohjalle loppupäiväksi.

Luin, että nykyinen tyopaikkani Suomessa lopetetaan osittain. "Taloussanomat siirtyy verkkoon", kertovat uutiset. Tämä on kai positiivinen asia, ja onhan tuosta paperilehtien verkkaisesta kuolemasta nyt jo puhuttu yli vuosikymmen. Hyvä ratkaisu, varsinkin kun tuote itsessään, lehti, on ollut tappiollinen ilmestymisestään (1997) lähtien, monet sanovat. Silti talousuutismarkkinoilla olisi mielestäni tilaa ainakin yhdelle varteenotettavalle Kauppalehden kilpailijalle, ja voiko se olla verkkolehti, sitä en tiedä.

Hassu juttu tuo 25-vuotta. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen miettinyt ikääni. Jopa englanninopettajani kauhistui, kun kerroin, kuinka vanha nyt olen. Kehtasi vielä verrata minua itseensä, ja hän on 36! Nyt täytyy vain kehitellä uusi rajapyykki vanhenemiselle. Nyt olen siis nuori aikuinen, en vielä mikään kolmekymppinen, en ainakaan viiteen vuoteen.

Ai niin, ja asuntoasiasta ei ole vielä kuulunut mitään uutta.

Nörtin päiväkirja

2007-11-01T20:45:00.001Z

Ups, anteeksi oma hiljaiseloni, Petron tekstithän suorastaan vyöryvät tänne! Olen tosiaan ollut kiinni ensimmäisessä esseessäni niin pahasti että jouduin jopa lähtemään eilisistä Halloween-bileistä kymmeneltä kotiin! Aion nimittäin palauttaa tekeleeni huomenna jotta pääsen lähtemään viikonlopun viettoon Petron luo Loughborough'n.

Mitään erikoisempaa ei olekaan tapahtunut eilistä Halloweenin huipentumaa lukuunottamatta, ehkäpä jonkinnäköinen opiskeluarki on koittanut tännekin bilepesäkkeeseen. Marraskuu koitti ja hyvin pärjää ilman takkia ainakin päivällä. Eilen ja tänään olen itseasiassa bongannut muutamat sortsit ja sandaalit kampukselta, mutta se kertookin ehkä enemmän brittiläisestä pukeutumistyylistä kuin säästä. Niin ja vielä kun säästä nyt tuli puhetta niin saanen hehkuttaa että täällä on tosiaan satanut ehkä kahtena päivän tähän asti! Pimeä tulee kuitenkin aikaisin ja tuntuu mustemmalta kuin Suomessa. No, pian saamme varmasti jouluvalot joka paikkaa kirkastamaan kun Halloweenista päästiin.

Äh, pitää puristaa vielä 40 sanaa esseeseen, kamalaa kun ei voi yhtään huijata kun pituusvaatimukset annetaan sanamäärinä eikä sivuina. Täytyypä muuten tunnustaa, että olen tähänastisen opiskelu-urani aikana joutunut kirjoittamaan ehkä yhden esseen, ja sekin oli enemmän oppimispäiväkirja kuin akateeminen tuotos. Eli: Ihan kiva alkaa suoraan englanniksi harjoittelemaan tieteellistä kirjoittamista ja lähdeviittausta. Huomenna pääsenkin harjoittelemaan junanvaihtoa (lue: juna-aseman) Lontoossa!

Muutto

2007-11-01T16:00:00.000Z

Muutan huomenna uuteen asuntoon. Jätin tänään nykyiselle vuokranantajalleni kirjeen, jossa ilmoitan aikeeni irtautua vuokrasopimuksesta. Miksi? Tähän on kolme syytä. Ensinnäkin huoneeni on tuskastuttavan pieni, toiseksi joudun maksamaan siitä vielä paluumuuttoni jälkeen. Kolmanneksi löysin uuden asunnon lähistöltä, jossa on paremmat sopimusehdot ja tilavammat huoneet. Mutta onko se näin yksinkertaista? Ei.

Britanniassa opiskelija on tavallisesti sidottu määräaikaiseen sopimukseen, joka jatkuu yli kesän ja lukukauden. Niin myös minä. Omien sopimusehtojeni mukaisesti olen velvollinen maksamaan vuokraa vanhasta huoneestani kunnes minä tai vuokranantajani löytää uuden vuokralaisen siihen. Tämä on kuitenkin melko epätodennäköistä sillä vuokra-asuntomarkkinat ovat nyt tarjontapainotteiset, ja nykyinen huoneeni ei ole mikään hittituote.

Päätökseni jättää irtisanomisilmoitus perustuu eräänlaiseen paikalliseen postimyyntilakiin. Normaalisti asiakkaalla on 7 päivää aikaa perua sopimus sen alettua, kun sopimus on solmittu ilman kasvokkaista kontaktia, JOS tästä oikeudesta ilmoitetaan kirjallisesti asiakkaalle. Koska näin ei toimittu, minun oikeuteni perua sopimus siirtyy ajallisesti eteenpäin. Tähän pykälään siis nojaan oman oikeuteni irtautua sopimuksesta.

Vain luoja tietää, mitä tapahtuu. Toivottavasti vuokranantaja on samaa mieltä eikä haasta minua käräjille! I'll let you know how things work out.

Kiekko-golf

2007-10-29T01:16:00.000Z

Tänään kävin heittämässä ensimmäisen kierroksen disc golfia Lufbran Disc Golf Societyn kanssa. Ja se taisi olla tähän asti yksi hauskimmista päivistä täällä. Päivä oli ehdottomasti liian tuulinen lajia varten, mutta tunnelma oli leppoisa ja kerhon perustajat, kokeneemmat golfaajat, opastivat meitä aloittelijoita lajin saloihin.

Suomessa frisbee golfina tunnettu disc golf on siis nimensä mukaisesti golfin ja frisbeen heiton yhdistelmä. Golfista on viety lajiin kaikki tarpeellinen: viheriö, terminologia, yletön kohteliaisuus ja viimeiseen asti hiottu tekniikka. Mailat, pallot ja reiät on korvattu pienillä kiekoilla ja metallikoreilla. Arvata saattaa, että näitä koreja on 18 kappaletta ja niihin pitää sitten frisbee aina heittää. Englantiin laji on rantautunut vasta muutama vuosi sitten, eikä se ole mitään mainstream-urheilua täällä päin. Amerikassa se on kuulemma tätä nykyä suositumpaa kuin tennis!

Olimme Quarry Park -nimisellä radalla, joka sijaitsee keskellä metsää ja peltoa, lähellä Leamingtonin kaupunkia. Koko kierros (meitä oli 6 heittäjää) kesti noin 2,5 tuntia. Oman kokemukseni mukaan se oli melko samanlainen kuin Helsingin Talin-rata, yleisilmapiiri oli kuitenkin englantilaiseen tapaan jotenkin korostuneen hienostunut ja seesteinen - kuten golfin peluussa kuuluukin.

Rataa isännöi muuten brittien tämän hetken ykkösheittäjä Derek Robins, joka on elävä todiste siitä, että laji ei ole vain teinien käsissä (kts. Quarry Park).

Loughborough kullan kallis?

2007-10-24T14:08:00.001+01:00

Viikonloppu kuvankauniissa Canterburyssa Riinan kanssa oli mahtava. Paluu Loughborough'n sitä vastoin tuntui hieman ankealta. Maanantaina oli todella yksinäinen olo, kun oli ollut koko viikonlopun Riinan kanssa ja viettänyt aikaa Kentin muiden suomalaisvaihtareiden kanssa. Joku oli kysynyt Riinalta, että puhunko minä aina yhtä paljon. Riina oli kertonut, että en ole saanut vain puhua suomea pitkään aikaan, mikä on totta, sillä täällä en kohtaa suomalaisia kahden kesken ollenkaan.

Huomasin, että Riinan elämä kampuksella on melko erilaista kuin minulla täällä. Kun asuu koulun sisällä, ei sieltä ainakaan päivittäin ole mitään kovin järkevää syytä poistua. Minä taas ravaan koulun ja kodin väliä useamman kerran päivässä. Nytkin pitäisi raahautua koululle ja tarttua vihdoin kirjakasaan, jonka olen onnistunut jo kerran kantamaan kirjastosta kämppääni ja sulkemaan laatikkooni.

Tänään on muuten (taas) bileet Student Unionilla, ja sinne olisi tarkoitus suunnata. Viikko näyttää muutenkin kivalta, sillä vaihtareiden kesken on suunniteltu matkaa Birminghamiin ensi lauantaiksi. Sinne on täältä vain tunnin matka, ja se on Englannin toinen suurkaupunki (noin miljoona asukasta).

Riina tulee pian tänne, ja sitten voidaan käydä Nottinghamissa, Leicesterissä ja Birminghamissa!

Reading Week

2007-10-21T21:24:00.000+01:00

Petro on nyt matkalla takaisin Loughboroughiin, ja minä yritän suunnata ajatukseni ensi viikkoon joka on Reading Week. Reading Weekillä ei ole siis opetusta, ja tämä aika on tarkoitus käyttää esseiden kirjoittamiseen (eli "syyslomailkaa" vaan siellä kun kuitenkin pakerratte niitä kouluhommia). Jos haluan saada suoritusmerkinnät kaikista kursseistani, niin tälle syksylle olisi puserrettava viisi esseetä. Ja koska ilmeisesti haluan, olen päättänyt jäädä tänne kampukselle vaikka nyt olisi kokonainen viikko aikaa matkustella mihin suuntaan vaan!

Se tässä vaihdossa onkin hauskinta, että voi aina haaveilla ja suunnitella reissuja muualle jos kampuselämä brittiteinien keskellä alkaa liikaa ahdistaa. No, Petrolla on joka tapauksessa koko viikko luentoja, joten säästyypähän rahat seuraavia haaveita varten. Ja viikonloppu meni tosi kivasti retkeillessä Canterburyn lähikaupungeissa, kävimme lauantaina idyllisessä merenrantakaupungissa Whitstablessa ja tänään pikaisesti jylhäreunaisessa Doverissa, josta on muuten vain 34 km välimatka Ranskan Calaisiin. Canterburyn syysasuiset puistot olivat myös kuin ihanimmasta sadusta, ja opin taas uudelleen arvostamaan tätä maailmanperintölistalla olevaa kolkkaa.

Niin ja Costume Partyt menivät oikein hyvin. Ihmisiä oli paljon ja moni oli panostanut pukeutumiseen. Oma viritelmäni oli esittää Vaahteranmäen Eemeliä, ja jopa yksi ruotsalainen tyttö tunnisti hahmon! Saksalaiset tiesivät sadun heti kun selitti (Saksassa Michel aus Lönneberga), mutta ranskalaiset ja espanjalaiset olivat täysin pihalla koko Astrid Lindgrenistä. Englanniksi Eemeli on muuten Emil of Maple Hills.

Kitara sen teki

2007-10-17T15:15:00.000+01:00

Tänään tunsin pienen koti-ikävän viillon rinnassani. Kaikki alkoi siitä, kun kämppikseni Pete kysyi, että tykkäänko musiikista. Kerroin soittoharrastuksestani ja suhteestani musiikkiin ja pahoittelin, etten voinut ottaa soittimiani mukaan tänne. Ystävällisesti Pete sitten toi minulle oman akustisen kitaransa ja kysyi, josko haluaisin soittaa sitä.

Kitaran rämpyttäminen toi jotenkin koto-Suomen mieleen, ja sai minut taas muistamaan, että minä todella olen täällä. Ulkomailla tunne omasta olemassaolosta on jotenkin jatkuvassa metamorfoosissa. Ehkäpä täällä täytyy luoda uusi, englantilainen nahka.

Näin halpahallin ikkunassa lasten akustisen kitaran. Se oli junior-kokoa eli ei sellainen mandoliinin mittainen vaan hiukan suurempi. Hintakin oli vain vaivaiset 10 puntaa...

Syntymäpäivästressi

2007-10-17T02:16:00.002+01:00

Iskipä pahin stressi pitkästä aikaa. Miten havahduinkin vasta tänään siihen faktaan, että täytän ensi lauantaina 25! Tuota lukua on jotenkin vaikea sivuuttaa vaikka yrittäisikin. Noh, olin tietenkin ajatellut asiaa jollain tasolla ja miettinyt, että kutsun ihmisiä kämpille tai jonnekin keskustaan tyylillä "tehdään jotain", "mennään jonnekin". Mutta eihän se niin käy! Asia pitää päättää ja lyödä lukkoon ja ilmoittaa ihmisille ja keille ja miten ja kuka tulee ja minne tulee ja tuleeko kukaan ja onko kakkua vai teemaa tai jos sittenkään mitään erikoista ja voi ei. Sitten selvisi että yksi kämppiksistäni ei toivo juhlia lauantaiksi meille, koska hänen pitää palauttaa maanantaina essee.

No, toisaalta en ollutkaan kovin innostunut housepartyista tässä talossa, niitä on nähty tarpeeksi nyt toistaiseksi (sen siitä saa kun ottaa "superior"-talon jossa on isompi keittiö). Kaava perinteisissä Parkwood-juhlissa (Parkwood on opiskelijakylä kampuksella jossa asun) on siis jokseenkin tämä: seisotaan pihalla tai täpötäydessä keittiössä aluksi kaljan kanssa ja lopuksi ilman kaljaa ja kuunnellaan musiikkia tietokoneelta ilman kunnon kaiuttimia, baariin ei kannata lähteä kun ne menevät viimeistään puoliltaöin kiinni. Eipä siinä mitään, ihan hauskaa on ollut mutta nyt jotain muuta.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Parhaat sveistiläiset Valerie ja Aureliane tulivat apuun. Tytöt olivat suunnitelleet järjestävänsä vapaamuotoiset bileet perjantaiksi, ja nyt nämä bileet saivat yhtäkkiä aivan uutta tuulta purjeisiin, kun niistä tulikin naamiaiset ja siinä sivussa on tarkoitus juhlistaa myös tätä mun synttäriä. Lauantaina voikin sitten jo rentoutua kun on oikea synttäripäivä ja Petrokin on täällä. Teemana on muuten Tales and Fiction or whatever you feel. Enpä vielä paljastakaan omaa kostyymiani. Ja sitten vielä, en todella odota mitään onnitteluja tänne blogiin jos sellaista tuli mieleen.

Suomi - Belgia

2007-10-13T17:42:00.000+01:00

Eilen sain kuulla samoissa bileissä belgialaiselta kaveriltani, että hänen kotimaansa, tuo lähinnä byrokratiasta ja Tintistä tunnettu vanhoillinen kuningaskunta, tosiaan janoaa kostoa jalkapallossa Suomea vastaan.

Tänään on Suomen tuomionpäivä. Belgia pitää niitata. Ikävä kyllä, nuo pitkähampaiset byrokraatit taisivat tosiaan ottaa nokkiinsa viime kohtaamisesta Suomessa, sillä kaverini mukaan maajoukkueen kapteeni on uhonnut koko tämän viikon belgialaisviestimissä, että Suomi tullaan lyömään maahan. Belgialaiset ovat kuulemma myös ”siirtäneet katseena jo vuonna 2010 pelattaviin mm-kisoihin”.

Melko katkeraa puhetta, sillä Belgialla ei ole enää mitään menetettävää jatkopaikan suhteen, kun Suomella taasen on mahdollisuus päästä ensimmäistä kertaa historiassaan EM-kisoihin. Toivottavasti Huuhkaja-Bubi lentää avuksemme Brysseliin. Niin, ja ikävää, että matsi ei tosiaankaan näy täällä, vaikka meidän kämpässä on hieno satelliitti ja laajakuvatelkkari...

Mitä tarkoittaa biletys

2007-10-13T16:28:00.001+01:00

Täällä voi juhlia yhtä hyvin niin perjantaina kuin maanantainakin (muunmuassa tiistaisin täällä vietetään Stupid Tuesdayta. Viimeksi teemana oli donitsit ja vodka?!). Freshers Weekin aikana bileitä on ollut joka ilta, ja ne eivät ole mitään illanistujaisia, joissa nökötetään kerhohuonella kaljaa litkimässä. Täällä tosiaan "biletetään" kunnolla.

Suurimmat ja mahtavimmat juhlat järjestetään Student Unionilla eli ylioppilastalolla. Siellä minäkin olin eilen Friday Night Discossa. Unille mahtuu noin 3000 ihmistä ja siellä on monessa tasossa yhteensä 5 yökerhoa.

Ei ole varmasti tarpeen kertoa, että talo oli täynnä, lähinnä 18-vuotiaita brittiteinejä siis. Itse asiassa, vaikka kaikki olikin suurta ja mahtavaa, dj:t huippuja, juoma halpaa ja ihmiset elämänsä onnessa, ei tunnelma vetänyt vertoja vaikkapa uuden ylioppilastalon käsintehdyn tuntuisille opiskelijabileille.

Nordic Party

2007-10-13T12:50:00.000+01:00

Kentissä toista vuotta opiskeleva Eero järjesti eilen bileet pohjoismaalaisille. Joukossa oli muutama ruotsalainen, yksi norjalainen, kymmenen suomalaista (yksi suomalaisista oli asunut Tanskassa viisi vuotta joten tulipahan sekin edustettua), sekä mahtuipa mukaan yksi eestiläinenkin. Tietenkään aivan kaikki Kentin pohjoismaalaisiksi lukeutuvat eivät olleet paikalla, suomalaisia koko tutkintoa suorittavia on muutama enemmän, ja meitä vaihtareita on yhteensä kuusi joista kaksi uupui paikalta. Suomalaisten suhteellisen suurta määrää Kentissä selittää osaksi suomalainen pääsykoejärjestelmä, joka on tuonut usean Kentiin opiskelemaan koko tutkintoa. Monet aikovatkin hakea Suomeen maisteriohjelmaan kolmivuotisen kandin tutkinnon suoritettuaan, opiskelu Englannissa maksaa kuitenkin noin 3000 (n. 4000 euroa) puntaa vuodessa.

Bileiden kohokohdat olivat nordic quiz ja Nordic Unitedin perustaminen. Oma joukkueeni tuli tietovisassa toiseksi (olisitteko itse tiennyt kuinka monta Abban jäsentä oli tanskalaisia) ja voitti pussillisen turkinpippureita. Kentin Nordic United nostettiin jäistä ja eräät idean keksineet olivat jo varanneet itselleen paikan hallituksessa. Luvassa on siis lisää salmiakkikossulla höystettyjä illanistujaisia sekä joulupäivälliset. Englantilainen jouluruoka on kuulemma aika kamalaa.

Vaihdossa oleminen on oikeaa nationalismin riemuvoittoa. En ehkä koskaan ollut ajatellut itseäni mitenkään erityisen suomalaisena, mutta vaihdossa kansallisuus määrittää ihmistä ensisijaisesti; "Hi, I'm Riina. I'm from Finland". Yleisin reaktio ihastunut ahaa. Suomen maine on maailmalla aika korkea, lisäksi Lordi ja muu suomalainen hevimusiikki on lisännyt Suomen katu-uskottavuutta. Mm. espanjalainen kämppikseni on ihastunut ikihyviksi suomalaiseen hevimusiikkiin ja Kalevalaan, ja opettelee suomenkielisten biisien sanoja ulkoa.

Bazaaripäivä

2007-10-10T01:21:00.000+01:00

Viime sunnuntaina mahtava Student union järjesti opiskelijoille tilaisuuden tutustua yliopiston järjestöelämään. Kymmenet järjestöt ja klubit esittelivät toimintaansa ja rekrytoivat uusia jäseniä Studet Bazaarilla, jota myös bizarreksi täällä leikkimielisesti kutsutaan.

Järjestöt ottavat kernaasti uusia jäseniä rivehinsä. Urheiluklubeihin eli joukkueisiin pääsee karsintojen kautta, sillä useat joukkueet pelaavat joko kansallisessa tai paikallisissa sarjoissa. Muihin yhteisöihin pääsee rahalla.

Näillä messuilla ymmärsin, että Suomessa rekrytointi on käännetty ihan päälaelleen. Rekry-messut tarkoittaa, että voit mennä tyrkyttämään itseäsi tiskin takana istuville ihmisille. Täällä järjestöjen headhunterit eivät jätä sinua hetkeksikään. Omasta taskustani kaivoin tilaisuuden jälkeen muun muassa Hiking clubin, elokuvakerhon, jonkinlaisen tehovoimistelun, karaten, jiu jutsun, kick boxingin ja frisbee golf -kerhon esitteet. Näin esimerkkinä vain.

Hupaisin kerhoista taisi olla poledance-kerho sekä autonrassausyhteisö, jonka rekryhenkilön kanssa oli mielenkiintoiset jutut. Niillö oli muuten myös oma tuunausauto paikalla, jonka moottoria vingutettiin. Mutta se ei ollut mitenkään erikoista; olihan kuumailmapallokerhokin tuonut paikalle oman kuumailmapallon.

Opiskelu

2007-10-10T01:06:00.002+01:00

Jihuu, lukujärjestykseni on selvä! Meni noin kaksi ja puoli viikkoa, että sain vaihdettua yhden sosiologian kurssin kahteen lyhyempään kurssiin psykologian laitoksen puolelta. Tarvitsin yhteensä noin viiden tahon suostumuksen sekä täältä Kentistä että Suomesta, että voin virallisesti osallistua noille kursseille.

Kentissä ei nimittäin päde mikään "vapaa sivuaineoikeus". Jos luetaan sosiologiaa niin sitten luetaan sosiologiaa. Jos haluaa erikoistua, niin vaihtoehtoina ovat erilaiset Joint Honours-tutkinnot, kuten vaikka Sociology and Economics tai Sociology with a Year in Finland (!). Toisaalta systeemi on hyvin selkeä, olisin varmaan itsekin ollut ihan tyytyväinen alkuperäiseen kurssisuunnitelmaani, mutta kun koordinaattorini meni sanomaan jotain että "Take your time, choose what you want..) Vähemmästäkin menee sekaisin kun kursseja joita ei varmasti ole Suomessa, on aika paljon.

Opiskelu on muutenkin aika erilaista kuin Suomessa, jotkut sanovat että koulumaisempaa mutta en näe sitä pelkästään huonona asiana. Tentit ovat selkeästi viimeisellä eli kolmannella periodilla. Syksyllä ja keväällä saa keskittyä rauhassa esseiden kirjoittamiseen, joita kuuluu joka kurssille vähintään yksi. Luennon jälkeen on joka viikko pienryhmäseminaari, missä on tarkoitus keskustella annetussa aiheesta. Ihan kiva, siellä on sitten mahdollisuus purkaa niitä asioita eikä tarvitse kiusata poikaystävää yöllisillä monologeilla etnisen identiteetin diskursseista. Seminaareihin osallistuminen on pakollista, opettajalle pitää ilmoittaa jos ei pääse paikalle!

Luulen että olen ainoa vaihto-opiskelija (ainakin erasmuksista), jonka pääaine on täällä sosiologia. Useimmissa seminaareissani kaikki muut ovat brittejä. Toisaalta tämä on "UK's European University" joten ei-natiiveihin on totuttu. Englanti kuulostaa vaan niin omituiselta vieläkin, en voi ymmärtää että jotkut puhuvat sitä äidinkielenään kun itse on oppinut ajattelemaan sen "kakkos-" tai "yleiskielenä". Ja että NUORET ihmiset puhuvat sitä, sanovat "nööy its noot..". Tällä puolella Englantia aksentti on täydellisen hienostunut "BBC-English". Uuh, karmivaa välillä.

Vuoden kurssini:

Childhood, Society and Children's Rights
Gender, Crime and Criminal Justice
Race and Ethnic Identity
The Psychology of Power
Mental Health
Reproductive Policy in Britain
Developmental Social Psychology

Loughbrough = Sport

2007-10-10T00:45:00.000+01:00

Vaikka Loughborough University sai alkuna patruunatehtaana hiukan ennen I maailmansotaa, se tunnetaan nykyään urheiluyliopistona. Wikipediasta voi luntata, että muun muassa maailmanennätysjuoksija Paula Radcliffe on koulun alumneja. Tämän vuoksi kampuksella onkin vain yksi kirjasto ja arvatkaa vaan kuinka monta kymmentä urheilukenttää. "Loughbrough is Sport", täällä sanotaan.

Urheilun lisäksi täällä on (lähdekritiikistä piittaamatta) Englannin paras, aktiivisin ja rikkain ylioppilaskunta (Studen Union). Yksi todiste tästä on mystinen tyytyväisyystutkimus, jonka mukaan Loughboroughn opiskelijat viihtyvät kaikkein parhaiten oppilaitoksessaan. Tämän vuoksi täällä toistellaan slogania "hanki itsellesi paras mahdollinen, kansainvälinen Loughborough University -kokemus". Täällä ollaan vaatimattomia.

Lontoo, kuvia

2007-10-09T02:16:00.001+01:00

Lontoo

2007-10-09T01:06:00.002+01:00

Olimme viikonloppuna Lontoossa puolitoista päivää. Emme edes yrittäneet nähdä tai tehdä mitään erityistä tuossa ajassa. Näimme ja teimme silti seuraavia asioita:

- vietimme aikaa metroverkostossa. Nenän eteen pysähteleviin metrojuniin on vaan niin helppo hypätä kyytiin ja toivoa että ne menevät oikeaan paikkaan

- söimme pubilounaan lähellä hostelliamme Hammersmithissä

- pakotin Petron Starbucksiin ja join äklön jäisen frappuchinon

- kävimme gootti/punk-henkisessä kaupunginosassa Camden Townissa katsastamassa kuuluisan Camden Marketin. Ne punkjalat olivat hauskat! (kts. kuva)

- kävimme UK:n suurimman kirjakauppaketjun Waterstonesin lippulaivamyymälässä University of London Collegea vastapäätä. Petro ei silti löytänyt kaipaamaansa opusta.

- juutuimme Oxford Streetille kiertelemään vaatekauppoja. Väenpaljous tunnetulla ostoskadulla oli hämmentävää. Ostin kengät, mutta viisikerroksinen Top Shop oli minulle yksinkertaisesti liikaa.

- kävelimme Charing Cross aseman ympäristössä, sieltä löytyivät mm. Trafalgar Square leijonineen, National Gallery, Parliament House, Big Ben ja jättipyörä London Eye

Kerran aikaisemmin Lontoossa käyneenä voin todeta reissun jälkeen, että jotkut asiat eivät ehkä sittenkään muutu mihinkään (ainakaan Englannissa). Siellä ne metrot huristelevat, buckinghamin palatsit pönöttävät ja turistit nököttävät varmaankin hamaan loppuun saakka. Äkkiä uudestaan!

Hölmöjä postikortteja

2007-10-08T22:48:00.001+01:00

Hei kaikki rakkaat ystävät Suomessa!

Aluksi haluan pahoitella sitä, että tämän blogin avaaminen kesti näin kauan. Alkuun pääseminen Englannissa on rasittavaa, koska kaikki byrokratia on täällä potenssiin kolme verrattuna Suomeen. Sitten kuuluu kai sanoa, että olemme kunnossa ja voimme hyvin. Mutta asiaan.

Tämä on minun ja Riinan yhteinen blogi, jonne kirjoittelemme kumpikin kuulumisiamme Englannin-vaihtovuoden ajan. Minä Loughboroughsta ("laffbra"), joka sijaitsee itäisessä Midlandissa, ja Riina Canterburysta, joka sijaitsee itäisessä Kentissä, likellä Ranskaan johtavaa Channel Tunnelia.

Tämä blogi on olemassa siksi, että haluamme tarjota suomalaisille ystävillemme mahdollisuuden vilkuilla elämäämme täällä ja seurata mitä meille kuuluu. Tämä ei ole faktapohjainen tai hauska matkakertomus Englannista. Pikemminkin kokoelma tavallisia, hölmöjä postikortteja.

Niin ja kommentit ovat tietysti kivoja.